Maakuntakaavan ja oikeusvaikutteisen yleiskaavan ohjausvaikutus yksityiskohtaisessa kaavoituksessa
Hakala, Maria (2017-11-27)
Maakuntakaavan ja oikeusvaikutteisen yleiskaavan ohjausvaikutus yksityiskohtaisessa kaavoituksessa
Hakala, Maria
(27.11.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee maakuntakaavan ja oikeusvaikutteisen yleiskaavan ohjausvaikutuksen tulkintaa asemakaavoituksessa ja ranta-asemakaavoituksessa. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) sääntelyn lähtökohta on, että yleispiirteisissä kaavoissa tehdyt maankäytön perusratkaisut on otettava yksityiskohtaisessa kaavassa kaavan laatimisen perustaksi. Niistä voidaan poiketa vain rajoitetusti. Säännösten tulkintaan liittyy kunnissa kaavaa laadittaessa sekä oikeuskäytännössä hankaliakin tulkintaongelmia. Tutkielman tarkoitus on siksi selvittää, millainen merkitys kaavahierarkialla ja ohjausvaikutuksella on. Sen lisäksi tutkimus käsittelee sitä, millaista yleispiirteisten kaavojen ohjausvaikutuksen tulkinta oikeuskäytännössä on. Analyysi kohteina ovat eri valittajaryhmien valitusperusteet ja argumentaatio, tuomioistuimen perustelut, ohjausvaikutuksen joustavuuden erot eri kaavamuodoissa sekä ohjausvaikutuksesta poikkeamisen edellytykset.
Tutkimus osoittaa, että maakuntakaavan ja oikeusvaikutteisen yleiskaavan ohjausvaikutus on säilyttänyt asemansa yksityiskohtaisen kaavoituksen lähtökohtana ja erityisen tärkeänä sääntönä. Uusi MRL 42 §:n 4 momentti saattaa horjuttaa tätä asemaa. Ohjausvaikutus sallii kaavoittajalle varsin paljon harkintavaltaa, joka perustuu kunnan kaavoitusmonopoliin, kaavojen välisiin mittakaavaeroihin sekä tarkempiin selvityksiin. Ohjaavan kaavan keskeisiä tavoitteita ja ratkaisuja ei kuitenkaan saa vaarantaa maankäytön suunnittelussa. Lisäksi tutkimus osoittaa valittajien valitusperusteiden olevan moninaisia ja argumentaation tasoltaan vaihtelevaa. Hallintotuomioistuimissa esitettyjen argumenttien menestyminen on tapauskohtaista ja tuomioistuinten omat tulkinnat ohjausvaikutuksesta noudattavat KHO:n ohjeita. Maakuntakaavan ohjausvaikutusta tulkitaan yleensä yleiskaavaa joustavammin, mutta merkittävät ympäristönsuojelu- ja virkistysarvot ja luonnonsuojelu ohjaavat tulkintaa tiukempaan suuntaan molemmissa kaavoissa. Tutkimus havainnollistaa, että ohjausvaikutuksesta poikkeaminen voi tulla kyseeseen useissa eri tilanteissa, mutta se edellyttää aina hyväksyttävää maankäytöllistä syytä.
Tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen, mutta se hyödyntää empiiristä aineistoa. Lähdeaineistona on käytetty itse maankäyttö- ja rakennuslakia, lain esitöitä (HE 101/1998 vp ja HE 251/2016 vp) sekä oikeuskirjallisuutta. Merkittävimmät teokset ovat Auvo Haapanalan, Paavo Mikkosen ja Jukka Reinikaisen Maakuntakaavan oikeusvaikutukset (2002), Lauri Jääskeläisen ja Olavi Syrjäsen Maankäyttö- ja rakennuslaki selityksineen (2010), Ari Ekroosin ja Vesa Majamaan Maankäyttö- ja rakennuslaki (2015) sekä Pekka Hallbergin, Auvo Haapanalan, Ritva Koljosen, Hannu Rannan ja Jukka Reinikaisen Maankäyttö- ja rakennuslaki (2015). Tutkielman empiiristä aineistoa edustavat laaja, osaksi julkaisematon oikeuskäytäntö sekä haastattelut.
Tutkimus osoittaa, että maakuntakaavan ja oikeusvaikutteisen yleiskaavan ohjausvaikutus on säilyttänyt asemansa yksityiskohtaisen kaavoituksen lähtökohtana ja erityisen tärkeänä sääntönä. Uusi MRL 42 §:n 4 momentti saattaa horjuttaa tätä asemaa. Ohjausvaikutus sallii kaavoittajalle varsin paljon harkintavaltaa, joka perustuu kunnan kaavoitusmonopoliin, kaavojen välisiin mittakaavaeroihin sekä tarkempiin selvityksiin. Ohjaavan kaavan keskeisiä tavoitteita ja ratkaisuja ei kuitenkaan saa vaarantaa maankäytön suunnittelussa. Lisäksi tutkimus osoittaa valittajien valitusperusteiden olevan moninaisia ja argumentaation tasoltaan vaihtelevaa. Hallintotuomioistuimissa esitettyjen argumenttien menestyminen on tapauskohtaista ja tuomioistuinten omat tulkinnat ohjausvaikutuksesta noudattavat KHO:n ohjeita. Maakuntakaavan ohjausvaikutusta tulkitaan yleensä yleiskaavaa joustavammin, mutta merkittävät ympäristönsuojelu- ja virkistysarvot ja luonnonsuojelu ohjaavat tulkintaa tiukempaan suuntaan molemmissa kaavoissa. Tutkimus havainnollistaa, että ohjausvaikutuksesta poikkeaminen voi tulla kyseeseen useissa eri tilanteissa, mutta se edellyttää aina hyväksyttävää maankäytöllistä syytä.
Tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen, mutta se hyödyntää empiiristä aineistoa. Lähdeaineistona on käytetty itse maankäyttö- ja rakennuslakia, lain esitöitä (HE 101/1998 vp ja HE 251/2016 vp) sekä oikeuskirjallisuutta. Merkittävimmät teokset ovat Auvo Haapanalan, Paavo Mikkosen ja Jukka Reinikaisen Maakuntakaavan oikeusvaikutukset (2002), Lauri Jääskeläisen ja Olavi Syrjäsen Maankäyttö- ja rakennuslaki selityksineen (2010), Ari Ekroosin ja Vesa Majamaan Maankäyttö- ja rakennuslaki (2015) sekä Pekka Hallbergin, Auvo Haapanalan, Ritva Koljosen, Hannu Rannan ja Jukka Reinikaisen Maankäyttö- ja rakennuslaki (2015). Tutkielman empiiristä aineistoa edustavat laaja, osaksi julkaisematon oikeuskäytäntö sekä haastattelut.