"Mitä me hullut?” : Psykiatrinen sairaalahoito potilaan kokemana
Raukunen, Rebeca (2017-12-01)
"Mitä me hullut?” : Psykiatrinen sairaalahoito potilaan kokemana
Raukunen, Rebeca
(01.12.2017)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017120155189
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017120155189
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on psykiatrinen sairaalahoito potilaan kokemana. Tutkielmassani kysyn, millaisia ovat potilaiden hoitokokemukset psykiatrisesta sairaalahoidosta, ja haastavatko sekä kyseenlaistavatko psykiatriset potilaat hoitokokemuksiensa perusteella vallitsevia institutionaalisia sairaalahoitokäytäntöjä.
Tutkimusaineisto koostuu kuudesta entisen psykiatrisen potilaan teemahaastattelusta. Tutkimusmenetelmänä toimi teema-analyysi, jonka perusteella paikansin aineistostani kaksi pääteemaa ja kuusi alateemaa. Tutkimusaineisto jakautui positiivisiin ja negatiivisiin hoitokokemuksiin: aineiston toisessa päässä olivat myönteiset yksilönä kohtaamisen kokemukset ja toisessa päässä kielteiset ylitse kävelemisen ja hoitopaikasta taistelemisen kokemukset. Haasteltavat toivat myös esiin vertaistuen ja diagnosointikokemuksen merkityksen hoidon aikana. Haasteltavat kokivat, ettei saatu diagnoosi määrittänyt heidän minuuttaan, vaan he ymmärsivät pääasiassa diagnoosinsa sairauteen perustuvaksi. Haastateltavien institutionaalisten sairaalahoitokäytäntöjen kyseenlaistaminen ilmeni huolena hoitohenkilöstön jaksamisesta sekä kohtaamattomuuden kysymysten ja hoidonaikaisen ohjatun toiminnan puutteen esiintuomisena.
Tutkimusaineiston perusteella psykiatristen potilaiden hoitokokemuksia ei voida täysin selittää tahdosta riippumattoman hoidon ja vapaaehtoisen hoidon välisellä jaottelulla: pakon tunne voi olla vahva vapaaehtoisessa hoidossa, kun taas tahdosta riippumaton hoito voidaan kokea mieluisaksi. Psykiatristen potilaiden hoitokokemuksia voidaan parantaa kiinnittämällä huomiota yksilönä kohteluun, potilaan voimavaroihin, potilaslähtöisyyteen asiantuntijalähtöisyyden sijaan ja diagnoosista kertomiseen. Keskeistä on myös hoitoon pääsyn turvaaminen, potilaiden välisen vertaistuen tukeminen ja ohjattujen toimintamuotojen luominen hoidon aikana. Myös hoitohenkilöstön jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää potilaiden saaman hoidon laadun kannalta. Tutkittavien negatiiviset hoitokokemukset ilmenivät potilaan ja hoitohenkilöstön välisen inhimillisen samankaltaisuuden sekä potilaan lääkityksestä aiheutuvien sivuoireiden ohittamisena, pakkotoimenpiteiden perusteettomuutena, tiedonjakamisen ja vuorovaikutuksen puutteina sekä hoitohenkilöstöä kohtaan tunnettuna epäluottamuksena. Jotta vakiintuneita psykiatrisen sairaalahoidon hoitokäytäntöjä voitaisiin muuttaa, on tärkeää, että potilaiden kokemukset ja näkemykset hoidosta otetaan huomioon.
Tutkimusaineisto koostuu kuudesta entisen psykiatrisen potilaan teemahaastattelusta. Tutkimusmenetelmänä toimi teema-analyysi, jonka perusteella paikansin aineistostani kaksi pääteemaa ja kuusi alateemaa. Tutkimusaineisto jakautui positiivisiin ja negatiivisiin hoitokokemuksiin: aineiston toisessa päässä olivat myönteiset yksilönä kohtaamisen kokemukset ja toisessa päässä kielteiset ylitse kävelemisen ja hoitopaikasta taistelemisen kokemukset. Haasteltavat toivat myös esiin vertaistuen ja diagnosointikokemuksen merkityksen hoidon aikana. Haasteltavat kokivat, ettei saatu diagnoosi määrittänyt heidän minuuttaan, vaan he ymmärsivät pääasiassa diagnoosinsa sairauteen perustuvaksi. Haastateltavien institutionaalisten sairaalahoitokäytäntöjen kyseenlaistaminen ilmeni huolena hoitohenkilöstön jaksamisesta sekä kohtaamattomuuden kysymysten ja hoidonaikaisen ohjatun toiminnan puutteen esiintuomisena.
Tutkimusaineiston perusteella psykiatristen potilaiden hoitokokemuksia ei voida täysin selittää tahdosta riippumattoman hoidon ja vapaaehtoisen hoidon välisellä jaottelulla: pakon tunne voi olla vahva vapaaehtoisessa hoidossa, kun taas tahdosta riippumaton hoito voidaan kokea mieluisaksi. Psykiatristen potilaiden hoitokokemuksia voidaan parantaa kiinnittämällä huomiota yksilönä kohteluun, potilaan voimavaroihin, potilaslähtöisyyteen asiantuntijalähtöisyyden sijaan ja diagnoosista kertomiseen. Keskeistä on myös hoitoon pääsyn turvaaminen, potilaiden välisen vertaistuen tukeminen ja ohjattujen toimintamuotojen luominen hoidon aikana. Myös hoitohenkilöstön jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää potilaiden saaman hoidon laadun kannalta. Tutkittavien negatiiviset hoitokokemukset ilmenivät potilaan ja hoitohenkilöstön välisen inhimillisen samankaltaisuuden sekä potilaan lääkityksestä aiheutuvien sivuoireiden ohittamisena, pakkotoimenpiteiden perusteettomuutena, tiedonjakamisen ja vuorovaikutuksen puutteina sekä hoitohenkilöstöä kohtaan tunnettuna epäluottamuksena. Jotta vakiintuneita psykiatrisen sairaalahoidon hoitokäytäntöjä voitaisiin muuttaa, on tärkeää, että potilaiden kokemukset ja näkemykset hoidosta otetaan huomioon.