Suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin direktiivit ja potilaan responssit monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla
Salo, Karoliina (2017-12-04)
Suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin direktiivit ja potilaan responssit monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla
Salo, Karoliina
(04.12.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani vuorovaikutusta sellaisilla lääkärin vastaanotoilla, joilla lääkäri puhuu suomea toisena kielenä ja potilas on äidinkieleltään suomenkielinen. Aineistonani käytän Monikulttuuriset kohtaamiset lääkärin vastaanotolla hankkeen videoaineistoa. Tutkimuskohteenani ovat ulkomaalaistaustaisen lääkärin direktiivit, joiden avulla lääkäri ohjeistaa potilasta vastaanoton aikana. Koska kiinnitän tutkimuksessani huomiota lääkärin direktiivien lisäksi myös potilaan responsseihin, rajaan tutkimukseni koskemaan vain välitöntä toimintaa vaativia direktiivejä.
Tavoitteenani on selvittää, millaisia suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin direktiivit ovat kieliopilliselta rakenteeltaan ja millaisia puhefunktioita ne edustavat. Selvitän, mitkä seikat lääkärin direktiiveissä vaikuttavat siihen, että potilaan responssi onkin epäodotuksenmukainen, ja mitkä asiat tukevat potilaan ymmärtämistä. Tutkin siis verbaalisen rinnalla myös non-verbaalisen vuorovaikutuksen roolia lääkärin vastaanotolla.
Koska tutkimukseni kohdistuu autenttisiin vuorovaikutustilanteisiin, on aihettani luontevaa lähestyä keskustelunanalyyttisesta näkökulmasta. Tutkimusmetodina keskustelunanalyyttinen näkökulma antaa mahdollisuuden yksityiskohtaiseen vuorovaikutuksen tutkimiseen, sillä keskustelunanalyyttisin keinoin pystyn tarkastelemaan vuorovaikutuksen pienimpiäkin rakenneyksiköitä.
Tutkimuksessani havaitsin imperatiivilauseiden olevan yleisin lääkärin käyttämä direktiivityyppi aineistossani. Tämä havainto korreloi myös aiemman lääkärin direktiivejä koskevan tutkimuksen kanssa. Toiseksi yleisin direktiivityyppi aineistossani on finiittiverbittömien direktiivien ryhmä. Tämä havainto poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta, mutta on kuitenkin odotuksenmukainen ottaen huomioon lääkärin vastaanotot vuorovaikutustilanteena: vastaanottojen direktiiveistä suuri osa koskee liikkeitä ja asentoja, joiden yhteydessä finiittiverbittömät direktiivit ovat yleisiä. Seuraavaksi yleisimmät direktiivityypit aineistossani ovat deklaratiivilauseet sekä interrogatiivilauseet.
Tutkimukseni osoittaa, että non-verbaalisen vuorovaikutuksen rooli lääkärin vastaanotolla on merkittävä. Erityisesti lääkärin ikoniset ja deiktiset eleet sekä katseen suuntaaminen tukevat potilaan ymmärtämistä.
Tutkimuksestani käy ilmi, että suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin direktiivit ovat pääsääntöisesti ymmärrettäviä, eivätkä pienet kieliopilliset norminvastaisuudet vaikeuta ymmärtämistä. Sanavalintaan liittyvät norminvastaisuudetkaan eivät johda ymmärrysongelmaan, mikäli lääkärin käyttämä sana kuuluu kuitenkin samaan semanttiseen merkityskategoriaan norminmukaisen sanan kanssa tai mikäli potilas tulkitsee direktiivin oikein aiempien vastaanottokokemustensa perusteella.
Tutkimustuloksiani voidaan käyttää hyödyksi kehitettäessä Suomeen muuttavien lääkäreiden kielenopetusta. Tulosteni pohjalta on mahdollista laatia sellaisia kielenkäytön malleja, jotka tukevat lääkäriä niin suomen opiskelussa, pätevöitymisprosessin aikana kuin ammatissa toimimisessa.
Tavoitteenani on selvittää, millaisia suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin direktiivit ovat kieliopilliselta rakenteeltaan ja millaisia puhefunktioita ne edustavat. Selvitän, mitkä seikat lääkärin direktiiveissä vaikuttavat siihen, että potilaan responssi onkin epäodotuksenmukainen, ja mitkä asiat tukevat potilaan ymmärtämistä. Tutkin siis verbaalisen rinnalla myös non-verbaalisen vuorovaikutuksen roolia lääkärin vastaanotolla.
Koska tutkimukseni kohdistuu autenttisiin vuorovaikutustilanteisiin, on aihettani luontevaa lähestyä keskustelunanalyyttisesta näkökulmasta. Tutkimusmetodina keskustelunanalyyttinen näkökulma antaa mahdollisuuden yksityiskohtaiseen vuorovaikutuksen tutkimiseen, sillä keskustelunanalyyttisin keinoin pystyn tarkastelemaan vuorovaikutuksen pienimpiäkin rakenneyksiköitä.
Tutkimuksessani havaitsin imperatiivilauseiden olevan yleisin lääkärin käyttämä direktiivityyppi aineistossani. Tämä havainto korreloi myös aiemman lääkärin direktiivejä koskevan tutkimuksen kanssa. Toiseksi yleisin direktiivityyppi aineistossani on finiittiverbittömien direktiivien ryhmä. Tämä havainto poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta, mutta on kuitenkin odotuksenmukainen ottaen huomioon lääkärin vastaanotot vuorovaikutustilanteena: vastaanottojen direktiiveistä suuri osa koskee liikkeitä ja asentoja, joiden yhteydessä finiittiverbittömät direktiivit ovat yleisiä. Seuraavaksi yleisimmät direktiivityypit aineistossani ovat deklaratiivilauseet sekä interrogatiivilauseet.
Tutkimukseni osoittaa, että non-verbaalisen vuorovaikutuksen rooli lääkärin vastaanotolla on merkittävä. Erityisesti lääkärin ikoniset ja deiktiset eleet sekä katseen suuntaaminen tukevat potilaan ymmärtämistä.
Tutkimuksestani käy ilmi, että suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin direktiivit ovat pääsääntöisesti ymmärrettäviä, eivätkä pienet kieliopilliset norminvastaisuudet vaikeuta ymmärtämistä. Sanavalintaan liittyvät norminvastaisuudetkaan eivät johda ymmärrysongelmaan, mikäli lääkärin käyttämä sana kuuluu kuitenkin samaan semanttiseen merkityskategoriaan norminmukaisen sanan kanssa tai mikäli potilas tulkitsee direktiivin oikein aiempien vastaanottokokemustensa perusteella.
Tutkimustuloksiani voidaan käyttää hyödyksi kehitettäessä Suomeen muuttavien lääkäreiden kielenopetusta. Tulosteni pohjalta on mahdollista laatia sellaisia kielenkäytön malleja, jotka tukevat lääkäriä niin suomen opiskelussa, pätevöitymisprosessin aikana kuin ammatissa toimimisessa.