Uncannyt oksymoronit subliimin lähteinä : Stéphane Thidet’n tuotannon tarkastelua
Kukkonen, Heidi (2017-12-05)
Uncannyt oksymoronit subliimin lähteinä : Stéphane Thidet’n tuotannon tarkastelua
Kukkonen, Heidi
(05.12.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on ranskalaisen nykytaiteilija Stéphane Thidet’n installaatiot sekä paradoksin, oksymoronin, uncannyn ja subliimin käsitteet. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on, kuinka käsitteet ovat kytkeytyneet toisiinsa ja kuinka ne toimivat metodologisesti yhdessä. Konkretisoin kysymystä tarkastelemalla käsitteiden soveltamismahdollisuuksia Thidet’n tuotannon analyysissä: kuinka Stéphane Thidet’n teosten uncannyt oksymoronit tuottavat katsojalle subliimin kokemuksen.
Thidet yhdistää teoksissaan ristiriitaisia ja arkipäiväisiä elementtejä kokonaisuudeksi, jonka tarkoituksena on vaikuttaa voimakkaasti katsojaan. Tarkastelen näitä visuaalisina, uncannyina oksymoroneina ja niiden synnyttämää kokemusta negatiivisen mielihyvän paradoksina eli subliimina. Tutkin käsitteiden erilaisia määrittelyitä historiassa ja tarkemmin teosanalyysiosaan valittuja teorioita. Teosanalyyseissä hyödynnän Jouni Koposen määrittelyä oksymoronista, Edmund Burken subliimin teoriaa sekä Ernst Jentschin teoriaa uncannyn kokemuksesta.
Tutkielmassa laatimani kaavio havainnollistaa käsitteiden välisiä suhteita. Paradoksi yhdistää kaikkia käsitteitä: oksymoron on paradoksin alalaji ja uncanny ja subliimi ovat luonteeltaan paradoksaalisia. Tutkielmassa päättelen, että subliimin ja uncannyn käsitteet perustuvat niiden kielelliseen ulottuvuuteen. Subliimi ja uncanny syntyvät mielen kyvyttömyydestä sanallistaa kokemusta. Jos kokemukset olisivat täysin sanallistettavissa, niitä ei olisi olemassa, sillä kokemusten perustavanlaatuisin osa on hämmennys ja käsittämättömyys. Subliimi ja uncanny voidaan kuitenkin selittää paradoksin avulla, sillä paradoksi ei kuvaile kokemusta vaan ongelmaa.
Käsitekaavio toimii teosanalyyseissä metodologisena välineenä. Teosanalyyseissä keskitytään erityisesti Thidet’n kolmeen installaatioon: Sans titre (Le Refuge) (2007), La Crue (2007) ja Sans titre (Le Terril) (2008). Hahmotan teoksissa visuaalisia oksymoroneita sekä uncannyn ja subliimin kokemuksia synnyttäviä tekijöitä käsitekaavion avulla. Hyödynnän teosanalyyseissä myös tutkielmaa varten tehtyä haastattelua sekä lehtiartikkeleita Thidet’n taiteesta. Thidet ei ole itse perehtynyt oksymoronin, subliimin tai uncannyn käsitteisiin, mutta pyrkii tietoisesti luomaan katsojalle käsittämättömän ja logiikkaa rikkovan kokemuksen.
Thidet yhdistää teoksissaan ristiriitaisia ja arkipäiväisiä elementtejä kokonaisuudeksi, jonka tarkoituksena on vaikuttaa voimakkaasti katsojaan. Tarkastelen näitä visuaalisina, uncannyina oksymoroneina ja niiden synnyttämää kokemusta negatiivisen mielihyvän paradoksina eli subliimina. Tutkin käsitteiden erilaisia määrittelyitä historiassa ja tarkemmin teosanalyysiosaan valittuja teorioita. Teosanalyyseissä hyödynnän Jouni Koposen määrittelyä oksymoronista, Edmund Burken subliimin teoriaa sekä Ernst Jentschin teoriaa uncannyn kokemuksesta.
Tutkielmassa laatimani kaavio havainnollistaa käsitteiden välisiä suhteita. Paradoksi yhdistää kaikkia käsitteitä: oksymoron on paradoksin alalaji ja uncanny ja subliimi ovat luonteeltaan paradoksaalisia. Tutkielmassa päättelen, että subliimin ja uncannyn käsitteet perustuvat niiden kielelliseen ulottuvuuteen. Subliimi ja uncanny syntyvät mielen kyvyttömyydestä sanallistaa kokemusta. Jos kokemukset olisivat täysin sanallistettavissa, niitä ei olisi olemassa, sillä kokemusten perustavanlaatuisin osa on hämmennys ja käsittämättömyys. Subliimi ja uncanny voidaan kuitenkin selittää paradoksin avulla, sillä paradoksi ei kuvaile kokemusta vaan ongelmaa.
Käsitekaavio toimii teosanalyyseissä metodologisena välineenä. Teosanalyyseissä keskitytään erityisesti Thidet’n kolmeen installaatioon: Sans titre (Le Refuge) (2007), La Crue (2007) ja Sans titre (Le Terril) (2008). Hahmotan teoksissa visuaalisia oksymoroneita sekä uncannyn ja subliimin kokemuksia synnyttäviä tekijöitä käsitekaavion avulla. Hyödynnän teosanalyyseissä myös tutkielmaa varten tehtyä haastattelua sekä lehtiartikkeleita Thidet’n taiteesta. Thidet ei ole itse perehtynyt oksymoronin, subliimin tai uncannyn käsitteisiin, mutta pyrkii tietoisesti luomaan katsojalle käsittämättömän ja logiikkaa rikkovan kokemuksen.