Strategisen ohjausjärjestelmän rooli innovaatioprosessin hallinnassa ohjelmistoalan kasvuyrityksissä
Leiro, Joonas (2017-12-11)
Strategisen ohjausjärjestelmän rooli innovaatioprosessin hallinnassa ohjelmistoalan kasvuyrityksissä
Leiro, Joonas
(11.12.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan ohjelmistoalalla toimivien kasvuyritysten innovaatioprosessia ja strategisen ohjauksen roolia innovaatioprosessin ohjauksessa. Ohjelmistoala on ollut voimakkaassa kasvussa lähivuosina, mutta kasvu ei ole ollut ongelmatonta, sillä moni yrityksistä on joutunut lopettamaan toimintansa taloudellisten vaikeuksien edessä. Uudet innovaatiot ja jatkuva kehittyminen ovatkin avainasioita pienille yrityksille, mutta varsinkaan pienten startup-yritysten strategisen ohjauksen ja innovaatioden välistä suhdetta ei ole aikaisemmin tutkittu paljoa organisatoriselta tasolta. Tutkimusta lähestytään kahden päätutkimuskysymyksen kautta: (1) Millainen ohjelmistoalalla toimivien kasvuyritysten innovaatioprosessi on? (2) Millainen rooli strategisilla ohjausjärjestelmillä on innovaatioprosessin hallinnassa? Tutkimusotteeksi on valittu toiminta-analyyttinen tutkimusote, sillä teorian ja empirian avulla pyritään ymmärtämään yksittäistä ilmiötä mahdollisimman syvällisesti.
Tutkielman teoreettisessa pohjassa käydään läpi innovaatioihin ja innovaatioprosessiin liittyvää kirjallisuutta sekä tutkitaan yrityksen strategisen ohjauksen ja innovaatioiden välistä suhdetta Simonsin (1995) kehittämän Levers of control-viitekehyksen avulla. Viitekehys rakentuu ajatuksesta, että yrityksen strateginen ohjaus voidaan jakaa neljään eri ohjausjärjestelmään: uskomusjärjestelmä, rajoitejärjestelmä, diagnostinen ohjausjärjestelmä ja interaktiivinen ohjausjärjestelmä, ohjausjärjestelmät toimivat toistensa vastapainoina, niin sanottuina positiivisena ja negatiivisena jännitteenä. Tutkimuksen empiirinen osuus on toteutettu case-tutkimuksena kahdesta urheiluteknologian saralla toimivasta ohjelmistoalan startup-yrityksestä, joista molemmista tehtiin kaksi teemahaastattelua.
Empirian avulla ohjelmistoyritysten innovaatioprosessit pystyttiin jakamaan selkeisiin vaiheisiin, jotka mukailivat pitkälti aikaisemman kirjallisuuden innovaatioprosessimalleja. Empiriasta havaittiin, että kaikilla Simonsin määrittelemillä ohjausjärjestelmillä oli oma roolinsa innovaatioprosessin hallinnassa. Innovaatioprosessin tärkeimpänä ohjausjärjestelmänä toimivat interaktiiviset ohjausjärjestelmät, joiden vaikutus ei kuitenkaan ollut pelkästään positiivinen, sillä epäformaalin viestinnän aiheuttamat informaatiokatkokset aiheuttivat ongelmia molemmissa yrityksissä. Vastoin kuin perinteinen kirjallisuus antaa ymmärtää, diagnostisen ohjauksen rooli taas nähtiin tärkeänä innovaatioprosessin hallinnassa, eikä sillä havaittu olevan negatiivista vaikutusta innovaatioprosessiin. Diagnostisesta ohjauksesta varsinkin mittareiden tarkka asettaminen sai suurta painoarvoa molemmissa yrityksissä.
Tutkielman teoreettisessa pohjassa käydään läpi innovaatioihin ja innovaatioprosessiin liittyvää kirjallisuutta sekä tutkitaan yrityksen strategisen ohjauksen ja innovaatioiden välistä suhdetta Simonsin (1995) kehittämän Levers of control-viitekehyksen avulla. Viitekehys rakentuu ajatuksesta, että yrityksen strateginen ohjaus voidaan jakaa neljään eri ohjausjärjestelmään: uskomusjärjestelmä, rajoitejärjestelmä, diagnostinen ohjausjärjestelmä ja interaktiivinen ohjausjärjestelmä, ohjausjärjestelmät toimivat toistensa vastapainoina, niin sanottuina positiivisena ja negatiivisena jännitteenä. Tutkimuksen empiirinen osuus on toteutettu case-tutkimuksena kahdesta urheiluteknologian saralla toimivasta ohjelmistoalan startup-yrityksestä, joista molemmista tehtiin kaksi teemahaastattelua.
Empirian avulla ohjelmistoyritysten innovaatioprosessit pystyttiin jakamaan selkeisiin vaiheisiin, jotka mukailivat pitkälti aikaisemman kirjallisuuden innovaatioprosessimalleja. Empiriasta havaittiin, että kaikilla Simonsin määrittelemillä ohjausjärjestelmillä oli oma roolinsa innovaatioprosessin hallinnassa. Innovaatioprosessin tärkeimpänä ohjausjärjestelmänä toimivat interaktiiviset ohjausjärjestelmät, joiden vaikutus ei kuitenkaan ollut pelkästään positiivinen, sillä epäformaalin viestinnän aiheuttamat informaatiokatkokset aiheuttivat ongelmia molemmissa yrityksissä. Vastoin kuin perinteinen kirjallisuus antaa ymmärtää, diagnostisen ohjauksen rooli taas nähtiin tärkeänä innovaatioprosessin hallinnassa, eikä sillä havaittu olevan negatiivista vaikutusta innovaatioprosessiin. Diagnostisesta ohjauksesta varsinkin mittareiden tarkka asettaminen sai suurta painoarvoa molemmissa yrityksissä.