Aineettoman pääoman ohjaus ja riskienhallinta verkostossa : Case-tutkimus lääkekehitysverkostossa
Olkinuora, Sara (2017-12-12)
Aineettoman pääoman ohjaus ja riskienhallinta verkostossa : Case-tutkimus lääkekehitysverkostossa
Olkinuora, Sara
(12.12.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee aineettoman pääoman ohjausta ja riskienhallintaa verkostoasetelmassa. Aineettomat resurssit, kuten henkilöstön osaaminen, tuotantoprosessit sekä immateriaalioikeudet on tunnustettu tärkeiksi tekijöiksi yritysten ja muiden tahojen menestymisessä. Verkostotoiminta puolestaan nähdään nykyisin yhä useammin tehokkaimpana tapana järjestää liiketoiminta. Ajankohtaisuudestaan huolimatta aineettoman pääoman ohjausta ei ole kuitenkaan vielä juurikaan tutkittu monimutkaisemmissa verkostokokonaisuuksissa.
Tutkielmassa aineettoman pääoman ohjausta ja riskienhallintaa tutkittiin toiminta-analyyttisen tutkimuksen keinoin. Tutkimus oli tapaustutkimus ja keskittyi erään yksityisiä ja julkisia toimijoita yhdistävän lääkekehitysverkoston analysointiin. Tutkielmassa haastateltiin verkoston viiden eri toimijan avainhenkilöitä ja pyrittiin näin muodostamaan kokonaiskuva verkoston aineettomasta pääomasta ja sen ohjauskeinoista.
Tutkimuksen empirian perusteella voidaan todeta, että aineeton pääoma on merkittävässä roolissa lääkekehityksen ympärille kehittyneen verkoston toiminnassa. Etenkin henkilöstön osaaminen, verkostosuhteet, maine sekä aineettomat oikeudet painottuivat tarkastellessa toimijoiden menestymistä. Näihin aineettomiin resursseihin liittyi vastaavasti myös eniten aineettomia riskitekijöitä. Tutkimuksen tulokset vahvistivat aineettoman pääoman teoriassa olevaa näkemystä siitä, että verkostotoiminnassa yksittäisen toimijan aineeton pääoma ja verkostotasoinen aineeton pääoma ovat yhteydessä toisiinsa.
Tutkittavan verkoston ohjauksessa painottuivat epäformaalit ohjauskeinot, joskin osalla toimijoista oli käytössään aineettoman pääoman ohjaukseen kehitettyjä formaaleja prosesseja. Suurin osa ohjauksesta verkostossa oli kuitenkin epäformaalia niin toimijatasolla kuin verkoston yhteisissä käytännöissä. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että mahdollisesti myös verkostoasetelmassa olisi tarvetta strukturoidummalle aineettoman pääoman ohjaukselle. Epäselvyydet aineettoman pääoman omistajuussuhteiden määrittelyssä ja optimaalisessa hyödyntämisessä saattavat jarruttaa koko verkoston innovointikykyä. Riskien kartoittaminen ja hallinta on perusteltua siitäkin näkökulmasta, että aineettomilla resursseilla on ratkaiseva merkitys esimerkiksi lääkealalla siihen, miten yritys onnistuu vakuuttamaan sidosryhmät ja hankkimaan rahoitusta. Näin ollen aineettoman pääoman ohjauksen ja riskienhallinnan huomioiminen myös verkostomuotoisessa innovaatiotoiminnassa on täysin oleellista.
Tutkielmassa aineettoman pääoman ohjausta ja riskienhallintaa tutkittiin toiminta-analyyttisen tutkimuksen keinoin. Tutkimus oli tapaustutkimus ja keskittyi erään yksityisiä ja julkisia toimijoita yhdistävän lääkekehitysverkoston analysointiin. Tutkielmassa haastateltiin verkoston viiden eri toimijan avainhenkilöitä ja pyrittiin näin muodostamaan kokonaiskuva verkoston aineettomasta pääomasta ja sen ohjauskeinoista.
Tutkimuksen empirian perusteella voidaan todeta, että aineeton pääoma on merkittävässä roolissa lääkekehityksen ympärille kehittyneen verkoston toiminnassa. Etenkin henkilöstön osaaminen, verkostosuhteet, maine sekä aineettomat oikeudet painottuivat tarkastellessa toimijoiden menestymistä. Näihin aineettomiin resursseihin liittyi vastaavasti myös eniten aineettomia riskitekijöitä. Tutkimuksen tulokset vahvistivat aineettoman pääoman teoriassa olevaa näkemystä siitä, että verkostotoiminnassa yksittäisen toimijan aineeton pääoma ja verkostotasoinen aineeton pääoma ovat yhteydessä toisiinsa.
Tutkittavan verkoston ohjauksessa painottuivat epäformaalit ohjauskeinot, joskin osalla toimijoista oli käytössään aineettoman pääoman ohjaukseen kehitettyjä formaaleja prosesseja. Suurin osa ohjauksesta verkostossa oli kuitenkin epäformaalia niin toimijatasolla kuin verkoston yhteisissä käytännöissä. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että mahdollisesti myös verkostoasetelmassa olisi tarvetta strukturoidummalle aineettoman pääoman ohjaukselle. Epäselvyydet aineettoman pääoman omistajuussuhteiden määrittelyssä ja optimaalisessa hyödyntämisessä saattavat jarruttaa koko verkoston innovointikykyä. Riskien kartoittaminen ja hallinta on perusteltua siitäkin näkökulmasta, että aineettomilla resursseilla on ratkaiseva merkitys esimerkiksi lääkealalla siihen, miten yritys onnistuu vakuuttamaan sidosryhmät ja hankkimaan rahoitusta. Näin ollen aineettoman pääoman ohjauksen ja riskienhallinnan huomioiminen myös verkostomuotoisessa innovaatiotoiminnassa on täysin oleellista.