Isohamari kaikaa – Rautakosken ruukki A. F. Sohlmanin aikana 1850–1860
Kyttälä, Ilmo (2017-12-12)
Isohamari kaikaa – Rautakosken ruukki A. F. Sohlmanin aikana 1850–1860
Kyttälä, Ilmo
(12.12.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Vuoritoimen suosiminen 1800 -luvun puolivälin Suomessa kannusti uusia yrittäjiä kokeilemaan raudan valmistusta perinteisellä menetelmällä. Harkkohyttejä rakennettiin eri puolille maamme järvialueita. Eteläisessä Suomessa järvimalmihyttejä oli vain muutamia ja yksi niistä sijaitsi Rautakoskella Lopen pitäjässä Etelä-Hämeessä.
Rautakosken ruukin perusti vuonna 1850 lippujunkkari Adolf Fredrik Sohlman, joka avioitui loppilaisen Salon kartanon omistajan Laurentzin tyttären kanssa ja osti apeltaan mainitun yli 8000 hehtaarin metsäkartanon.
Metsän myynti sahatavarana tarkoista sahausrajoituksista johtuen oli säädeltyä ja huonotuottoista, mutta vuoritoimen erikoisasema käänsi katseen hiilentuotantoon ja metsävarojen käyttöön raudanvalmistuksessa. Kiinnostusta ruukin perustamiseen lisäsi myös se, että pääsääntöisesti ruukin tuotto oli verovapaata, jos laitteistojen osalta noudatettiin silloisia suosituksia. Sohlman ei kuitenkaan suuresta vasarasta eli hamarista johtuen saanut täyttä verovapautta.
Tutkimukseni strategiana on tapaustutkimus. Siinä pyrin selvittämään, mistä laajemmasta ilmiöstä tutkimukseni kohde Adolf Fredrik Sohlman on tapaus ja millaiset yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttivat Sohlmanin valintoihin. Hänen kymmenvuotiskautensa ruukin omistajana osui keskelle yhteiskunnallista muutosta. Raudan tarve lisääntyi merkittävästi. Osasyynä siihen oli Krimin sota. Talonpoikaisen maaseudun rauha vaihtui ruukin isohamarin iskuiksi. Kylät saivat uutta väriä muuttoliikkeen mukana. Torpparit ja muut seudun asukkaat olivat osana prosessia. Muutosta tapahtui yhteisöissä ja koko yhteiskunnassa muutosten takana oli sarja yksilöiden tekemiä päätöksiä.
Sohlmanin ratkaisut edistivät rakennemuutosta Lopella ja alussa hänen uskonsa omiin päätöksiin oli vahva. Lopputulos hänen osaltaan oli kuitenkin vaatimaton. Yritystoiminnan tappiot katettiin metsää myymällä ja suurilla lainoilla. Kymmenen vuoden aikana eteläisen Hämeen järvenrantakylissä muutos näkyi malmikasoina, rekiparien jonoina ja hiilimiilujen savuina. Muutos näkyi myös infraskruktuurissa. Rakennettiin teitä, siltoja, tuotantotiloja, hiilivarastoja ja asuntoja. Mittakaava oli vielä pieni, mutta vasaran kalke oli merkki suomalaisesta työstä. Takuuna olivat kirjaimet RB – Rautakoski Bruk.
Rautakosken ruukin perusti vuonna 1850 lippujunkkari Adolf Fredrik Sohlman, joka avioitui loppilaisen Salon kartanon omistajan Laurentzin tyttären kanssa ja osti apeltaan mainitun yli 8000 hehtaarin metsäkartanon.
Metsän myynti sahatavarana tarkoista sahausrajoituksista johtuen oli säädeltyä ja huonotuottoista, mutta vuoritoimen erikoisasema käänsi katseen hiilentuotantoon ja metsävarojen käyttöön raudanvalmistuksessa. Kiinnostusta ruukin perustamiseen lisäsi myös se, että pääsääntöisesti ruukin tuotto oli verovapaata, jos laitteistojen osalta noudatettiin silloisia suosituksia. Sohlman ei kuitenkaan suuresta vasarasta eli hamarista johtuen saanut täyttä verovapautta.
Tutkimukseni strategiana on tapaustutkimus. Siinä pyrin selvittämään, mistä laajemmasta ilmiöstä tutkimukseni kohde Adolf Fredrik Sohlman on tapaus ja millaiset yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttivat Sohlmanin valintoihin. Hänen kymmenvuotiskautensa ruukin omistajana osui keskelle yhteiskunnallista muutosta. Raudan tarve lisääntyi merkittävästi. Osasyynä siihen oli Krimin sota. Talonpoikaisen maaseudun rauha vaihtui ruukin isohamarin iskuiksi. Kylät saivat uutta väriä muuttoliikkeen mukana. Torpparit ja muut seudun asukkaat olivat osana prosessia. Muutosta tapahtui yhteisöissä ja koko yhteiskunnassa muutosten takana oli sarja yksilöiden tekemiä päätöksiä.
Sohlmanin ratkaisut edistivät rakennemuutosta Lopella ja alussa hänen uskonsa omiin päätöksiin oli vahva. Lopputulos hänen osaltaan oli kuitenkin vaatimaton. Yritystoiminnan tappiot katettiin metsää myymällä ja suurilla lainoilla. Kymmenen vuoden aikana eteläisen Hämeen järvenrantakylissä muutos näkyi malmikasoina, rekiparien jonoina ja hiilimiilujen savuina. Muutos näkyi myös infraskruktuurissa. Rakennettiin teitä, siltoja, tuotantotiloja, hiilivarastoja ja asuntoja. Mittakaava oli vielä pieni, mutta vasaran kalke oli merkki suomalaisesta työstä. Takuuna olivat kirjaimet RB – Rautakoski Bruk.