Vahingonkorvausvastuu julkisissa tiloissa aiheutuneista vahingoista
Kuusela, Essi (2017-12-12)
Vahingonkorvausvastuu julkisissa tiloissa aiheutuneista vahingoista
Kuusela, Essi
(12.12.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee vahingonkorvausvastuuta julkisissa tiloissa aiheutuneista vahingoista. Ensisijaisesti tutkitaan sitä, millä vastuuperusteella korvausvastuu muodostuu. Lisäksi tutkitaan vahingonkorvausvastuun kohdentumista. Vahingonkorvausoikeudellisista vastuumuodoista lähtökohtana on sopimuksen ulkoinen vastuu. Tutkielman mukainen julkisen tilan käsite on puolestaan jaettu kolmeen osa-alueeseen: kiinteistöihin ja rakennuksiin, teihin ja katuihin sekä yleisötapahtumiin ja vapaa-ajan palveluihin. Tutkielman kaksi pääasiallista metodia ovat teoreettinen lainoppi ja tulkintalainoppi. Lisäksi hyödynnetään oikeusvertailevaa näkökulmaa, kun tarkastellaan Ruotsin oikeustilaa tutkielman teemoihin liittyen.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan tahallisesti tai tuottamuksella aiheutettu vahinko synnyttää korvausvastuun, ellei muuta ole säädetty. Tuottamusta itsessään ei ole säännelty lakitasoisesti, minkä vuoksi sen olemassaoloa arvioidaan tyypillisesti normi- ja riskiperusteisten arviointitapojen kautta. Tuottamusvastuun lisäksi vastuu voi olla muodoltaan tuottamuksesta riippumatonta. Vahingonkorvausvastuu julkisissa tiloissa aiheutuneista vahingoista on luettu oikeuskirjallisuudessa usein tuottamusvastuun ja ankaran vastuun väliseen rajapintaan kuuluvan, niin sanotun korostuneen huolellisuusvelvollisuuden piiriin.
Korostuneen huolellisuusvelvollisuuden aluetta on kuitenkin pidetty oikeuskirjallisuudessa osin ongelmallisena muun muassa sen vuoksi, ettei se ole korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä vakiintunut vastuuperusteeksi julkisten tilojen viitekehyksessä. Julkisissa tiloissa aiheutuneita vahinkoja tarkasteltaessa on sen sijaan havaittu, että vastuu pohjautuu vahvasti velvollisuuteen huolehtia julkisissa tiloissa oleskelevan yleisön turvallisuudesta. Yhteistä oikeuskirjallisuudessa esitetyille näkemyksille on se, että vastuu on yleisesti mielletty tuottamusvastuuta ankarammaksi tai ainakin tuottamuksen poistavat huolellisuusvelvollisuudet korkea-asteisiksi.
Vahingonkorvausvastuun kohdentumisen osalta tutkielmassa tarkastellaan erityisesti julkisen tilan omistajan vastuuta käyttämiensä apulaisten tuottamuksella aiheuttamista vahingoista. Oikeuskirjallisuutta ja -käytäntöä tutkittaessa on nähtävissä viitteitä siitä, että julkisen tilan omistaja on vastuussa käyttämistään apulaisista myös sivullista kohtaan, jos tämän omakin vastuu on esimerkiksi turvallisuusvelvoitteista johtuen tavanomaisesta poikkeavaa.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan tahallisesti tai tuottamuksella aiheutettu vahinko synnyttää korvausvastuun, ellei muuta ole säädetty. Tuottamusta itsessään ei ole säännelty lakitasoisesti, minkä vuoksi sen olemassaoloa arvioidaan tyypillisesti normi- ja riskiperusteisten arviointitapojen kautta. Tuottamusvastuun lisäksi vastuu voi olla muodoltaan tuottamuksesta riippumatonta. Vahingonkorvausvastuu julkisissa tiloissa aiheutuneista vahingoista on luettu oikeuskirjallisuudessa usein tuottamusvastuun ja ankaran vastuun väliseen rajapintaan kuuluvan, niin sanotun korostuneen huolellisuusvelvollisuuden piiriin.
Korostuneen huolellisuusvelvollisuuden aluetta on kuitenkin pidetty oikeuskirjallisuudessa osin ongelmallisena muun muassa sen vuoksi, ettei se ole korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä vakiintunut vastuuperusteeksi julkisten tilojen viitekehyksessä. Julkisissa tiloissa aiheutuneita vahinkoja tarkasteltaessa on sen sijaan havaittu, että vastuu pohjautuu vahvasti velvollisuuteen huolehtia julkisissa tiloissa oleskelevan yleisön turvallisuudesta. Yhteistä oikeuskirjallisuudessa esitetyille näkemyksille on se, että vastuu on yleisesti mielletty tuottamusvastuuta ankarammaksi tai ainakin tuottamuksen poistavat huolellisuusvelvollisuudet korkea-asteisiksi.
Vahingonkorvausvastuun kohdentumisen osalta tutkielmassa tarkastellaan erityisesti julkisen tilan omistajan vastuuta käyttämiensä apulaisten tuottamuksella aiheuttamista vahingoista. Oikeuskirjallisuutta ja -käytäntöä tutkittaessa on nähtävissä viitteitä siitä, että julkisen tilan omistaja on vastuussa käyttämistään apulaisista myös sivullista kohtaan, jos tämän omakin vastuu on esimerkiksi turvallisuusvelvoitteista johtuen tavanomaisesta poikkeavaa.