Aborttiko rikos : sikiön oikeuksien ja naisen itsemääräämisoikeuden välisestä suhteesta
Aalto, Krista (2018-01-02)
Aborttiko rikos : sikiön oikeuksien ja naisen itsemääräämisoikeuden välisestä suhteesta
Aalto, Krista
(02.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sikiön oikeuksien ja raskaana olevan naisen itsemääräämisoikeuden välistä suhdetta. Lisäksi selvitetään mahdollisuutta säätää abortti rangaistavaksi niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Tutkielmassa tarkastellaan myös kriminalisoinnin käytännön seurauksia. Pääpaino tutkimuksessa on kotimaisen lainsäädännön lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa. Vertailun vuoksi sivutaan myös esimerkiksi Yhdysvaltojen aborttilainsäädäntöä.
Tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, mutta tutkielmassa tehdään myös oikeusvertailua Pohjoismaiden aborttilainsäädännöistä. Lähteinä käytetään lainvalmisteluaineistoa, kirjallisuutta sekä abortin kriminalisointia koskevia kansainvälisiä artikkeleita ja tutkimuksia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapausten analysointi muodostaa myös suuren kokonaisuuden työstä.
Aborttioikeudesta keskusteltaessa keskiössä ovat syntymättömän lapsen ja raskaana olevan naisen perus- ja ihmisoikeudet. Suomessa yksilölle taataan perusoikeuksien suoja vasta syntymänsä hetkellä, joten syntymätön lapsi ei nauti oikeussuojaa samalla tavalla kuin raskaana oleva nainen. Naisen oikeutta määrätä omasta kehostaan rajoitetaan sikiön ihmisarvon suojaamiseksi muun muassa säätämällä abortin aikarajoista. Abortin kriminalisointi johtaa epätoivottuihin käytännön seurauksiin, kuten aborttiturismiin ja terveyden vaarantumiseen. Abortin salliminen vain rajoitetuissa tilanteissa vähentää myös terveydenhoitohenkilökunnan halukkuutta suorittaa toimenpidettä myös lain sallimissa tilanteissa (chilling effect).
Johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei aborttioikeudesta vallitse yhtenäistä eurooppalaista konsensusta. Tällä hetkellä oikeuskäytännössä ja kansallisissa laeissa tasapainoillaan naisen itsemääräämisoikeuden ja sikiön ihmisarvon välillä. Kehittyvä lääketiede ja teknologia velvoittanevat tulevaisuudessa harkitsemaan uudelleen sikiön suojaamisen tarvetta syntymättömään lapseen kohdistuvien oikeudenloukkausten mahdollisuuden kasvaessa.
Tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, mutta tutkielmassa tehdään myös oikeusvertailua Pohjoismaiden aborttilainsäädännöistä. Lähteinä käytetään lainvalmisteluaineistoa, kirjallisuutta sekä abortin kriminalisointia koskevia kansainvälisiä artikkeleita ja tutkimuksia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapausten analysointi muodostaa myös suuren kokonaisuuden työstä.
Aborttioikeudesta keskusteltaessa keskiössä ovat syntymättömän lapsen ja raskaana olevan naisen perus- ja ihmisoikeudet. Suomessa yksilölle taataan perusoikeuksien suoja vasta syntymänsä hetkellä, joten syntymätön lapsi ei nauti oikeussuojaa samalla tavalla kuin raskaana oleva nainen. Naisen oikeutta määrätä omasta kehostaan rajoitetaan sikiön ihmisarvon suojaamiseksi muun muassa säätämällä abortin aikarajoista. Abortin kriminalisointi johtaa epätoivottuihin käytännön seurauksiin, kuten aborttiturismiin ja terveyden vaarantumiseen. Abortin salliminen vain rajoitetuissa tilanteissa vähentää myös terveydenhoitohenkilökunnan halukkuutta suorittaa toimenpidettä myös lain sallimissa tilanteissa (chilling effect).
Johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei aborttioikeudesta vallitse yhtenäistä eurooppalaista konsensusta. Tällä hetkellä oikeuskäytännössä ja kansallisissa laeissa tasapainoillaan naisen itsemääräämisoikeuden ja sikiön ihmisarvon välillä. Kehittyvä lääketiede ja teknologia velvoittanevat tulevaisuudessa harkitsemaan uudelleen sikiön suojaamisen tarvetta syntymättömään lapseen kohdistuvien oikeudenloukkausten mahdollisuuden kasvaessa.