”Vi bor i ett land, men i olika världar.” : Jaettu kieli ja köyhyyden trauma Susanna Alakosken teoksessa Oktober i Fattigsverige. Dagbok

Abstract

Ruotsinsuomalainen Susanna Alakoski (1962–) on 2000-luvun kirjailija, joka ottaa kirjoituksissaan rohkeasti kantaa yhteiskunnan epäkohtiin. Poliittisiksikin tituleeratut teokset, romaanit ja nuortenkirjat sekä antologioissa julkaistu lyhytproosa antavat äänen muun muassa ruotsinsuomalaisille maahanmuuttajille, köyhille, päihderiippuvaisten läheisille ja luokkamatkan tehneille.

Alakosken Oktober i Fattigsverige. Dagbok (2012) on päiväkirjamuotoon kirjoitettu autofiktiivinen teos, jonka aiheena ovat luokat ja köyhyys pohjoismaisessa nyky-yhteiskunnassa. Se on julkaistu suomeksi Katriina Huttusen kääntämänä nimellä Köyhän lokakuu. Päiväkirja (2013). Tutkin teosta traumateoreettisesta näkökulmasta ja tarkastelen kertojan kokemaa köyhyyttä traumana. Analysoin, kuinka trauma sanallistetaan teoksessa ja miten kertojan köyhyyden trauma oireilee: kieltä ja sen keinoja analysoimalla tutkin tekstin trauman kaltaisia piirteitä kuten pirstaleista rakennetta, erilaisia traumaa symboloivia motiiveja ja runsasta intertekstuaalisuutta. Lisäksi tarkastelen 2000-luvun luokkatutkimuksen ja hiljaisuuksia sekä kertomusten eettistä arvoa käsittelevien teorioiden avulla jaetun kielen kautta syntyvää keskinäistä ymmärrystä, joka on teoksessa hyvin keskeisessä roolissa. Teos puhuu myös ruotsinsuomalaisen maahanmuuttajan kokemuksista ja valottaa näin osaltaan sellaisen vähemmistön lähihistoriaa, jonka tutkiminen on jäänyt Suomessa varsin pinnalliseksi.

Tutkielmani tuo uutta näkökulmaa ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden tutkimukseen ja osoittaa, että nykykirjallisuuden kuvaukset köyhyydestä ja luokista voidaan lukea osaksi traumakirjallisuutta. Alakosken teos kuvaa monella tasolla pohjoismaisen yhteiskunnan sotienjälkeisen ajan traumoja, jotka voivat olla hyvin yksityisiä ja arkipäiväisiä, ulkopuolisuuden ja eriarvoisuuden kokemusten aikaansaamia. Teoksessa yhtenä keskeisenä syynä ongelmien kieltämiseen ja avun tarpeen havaitsemisen puutteeseen esitetään kieli, jota jokainen käytämme eri tavalla ja siten ymmärrämme samat tarinat eri tavoin. Todellisuus näyttäytyy jokaiselle jossain määrin erilaisena: voimme elää samassa maassa, mutta hyvin eri maailmoissa. Alakosken teos myös tehokkaalla tavalla murtaa hiljaisuuksia, jotka ympäröivät esimerkiksi köyhyyttä yhteiskunnan ongelmana ja yksilöiden elämään vaikuttavana traumana. Oktober i Fattigsverige laajentaa mahdollisen tajua luomalla ilmaisukeinoja nyky-yhteiskunnan köyhyydelle, jonka olemassaoloa ei usein tunnusteta sellaisena kuin se sitä todellisuutenaan kokeville on.