Digitaalinen jako ja ikäihmiset : ikäihmisten kokemuksia digitalisaatiosta ja verkkopalvelujen eriarvoistavasta vaikutuksesta

Abstract

Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat muuttaneet tuotteiden ja palvelujen kulutusta. Palvelujen muuttamisesta sähköisiksi nähdään koituvan monia hyötyjä sekä kuluttajille että palveluita tarjoaville yrityksille. Suomessa on kuitenkin vielä muutamia väestöryhmiä, joista suuri osa ei syystä tai toisesta käytä yleisimpiäkään verkkopalveluita. Yksi näistä väestöryhmistä on yli 65-vuotiaat ikäihmiset. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kokevatko ikäihmiset, jotka eivät käytä verkkopalveluita, että sähköisten palvelujen yleistyminen asettaa heidät eriarvoiseen asemaan verrattuna niihin kuluttajiin, jotka käyttävät tietokonetta, Internetiä ja sähköisiä palveluita. Digitalisaatioon liittyvästä eriarvoisuudesta käytetään kirjallisuudessa termiä digitaalinen jako. Tutkimuksen osaongelmana on tarkastella sitä, mitkä digitaalisen jaon tasoista vaikuttavat ikäihmisten tietokoneiden ja Internetin käyttöön.

Tutkimusta varten haastateltiin kahtakymmentä yli 65-vuotiasta suomalaista. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja aineistoa analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tulosten perusteella merkittävin Internetin käyttöä estävä tekijä oli ikäihmisten asenteet Internetiä kohtaan. Internet koettiin riskinä yksityisyyden suojalle, minkä lisäksi omia mahdollisuuksia opetella sen käyttötaitoja epäiltiin. Osa ikäihmisistä koki tietokoneen käytön pakon sanelemaksi. He hyödynsivät Internetiä esimerkiksi verkkopankin avulla, mutta muuten he pyrkivät minimoimaan tietokoneen kanssa vietetyn ajan. Ne ikäihmiset, jotka eivät käyttäneet Internetiä ja verkkopalveluita, joutuivat käyttämään enemmän erilaisia resursseja saadakseen samat palvelut, jotka Internetiä käyttävillä henkilöillä oli lähes jatkuvasti saatavilla. Ikäihmiset kertoivat myös tilanteista, joissa he eivät olleet saaneet palvelua ollenkaan, koska heillä ei ollut mahdollisuutta käyttää palvelua Internetissä. Ikäihmiset hyödynsivät läheistensä apua teknologiasta aiheutuvia ongelmia kohdatessaan. Ne, jotka käyttivät verkkopalveluja, olivat huolissaan saman ikäisten ystäviensä puolesta, jos nämä eivät syystä tai toisesta kyenneet verkkopalveluja käyttämään.

Digitaalinen eriarvoisuus ei tule kokonaan poistumaan, vaikka tulevaisuudessa yhä useammalla on mahdollisuus käyttää Internetiä. Teknologian muuttuessa ihmiseltä vaaditaan jatkuvaa uuden oppimista ja itsensä kehittämistä, jotta hän pysyy muutoksessa mukana. Iän mukanaan tuomat kognitiiviset muutokset ja fyysiset rajoitteet voivat vaikeuttaa uuden oppimista, vaikka ihmisellä olisi halu oppia. Verkkopalveluita ja palvelurakenteen muutosta suunniteltaessa yritysten tulisi ottaa paremmin huomioon väestöryhmät, jotka eivät kykene käyttämään Internetiä ja sähköisiä palveluita.