Perheväkivaltaa kokeneiden aikuisten suhtautuminen vanhemman ikääntymiseen ja hoivaan
Kauranen, Anna-Karoliina (2018-01-09)
Perheväkivaltaa kokeneiden aikuisten suhtautuminen vanhemman ikääntymiseen ja hoivaan
Kauranen, Anna-Karoliina
(09.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Väestön ikääntymisen myötä ikääntyneiden hoivan järjestäminen on yhä keskeisempi haaste suomalaisessa yhteiskunnassa. Läheisten ja omaisten tuottama informaali hoiva on ollut läpi historian tärkeä osa ikääntyneiden hoivaa. Jokaisella ikääntyvällä ei kuitenkaan ole mahdollista saada läheishoivaa erinäisistä syistä. Joskus taustalla voi olla perhesuhteisiin ja perheen menneisyyteen liittyviä tekijöitä, mahdollisesti jopa perheväkivaltaa.
Perheväkivalta on moniulotteinen ilmiö, jolla on monenlaisia seurauksia yksilön elämään. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten lapsuudessa ja nuoruudessa koettu perheväkivalta vaikuttaa aikuisen lapsen suhtautumiseen vanhempansa ikääntymiseen ja hoivaan. Tarkastellaan millaisia ajatuksia vanhemman ikääntyminen ja lisääntyvä hoivantarve herättävät väkivallan uhreissa ja sitä, kenen vastuulla uhrit ajattelevat vanhemman hoivan olevan.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu ikääntymisen, hoivan, perheväkivallan ja perhesuhteiden ympärille. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineiston analyysimenetelmänä käytetään narratiivista analyysia. Aineistona käytetään kirjoituspyyntöjen pohjalta kirjoitettuja kertomuksia sekä internetin keskustelupalstoilta kerättyjä kommentteja aiheeseen liittyen.
Tutkimustulokset osoittavat perheväkivallalla olevan seurauksia myös yksilön perhesuhteisiin. Perheväkivallan uhri voi suhtautua ikääntyvään vanhempaansa ja tämän hoivaan hyvin negatiivisesti ja kokea hoivavastuun kuuluvan yksinomaan yhteiskunnalle. Toisaalta lapsuuden ja nuoruuden väkivaltakokemukset sekä vanhemman ikääntyminen ja lisääntyvä hoivantarve voivat aiheuttaa uhrissa ristiriitaisia tunteita. Uhrit voivat kokea velvollisuudekseen vanhempien hoivaamisen, mutta menneisyyden tapahtumien myötä eivät välttämättä kykene siihen. Hoivavastuun nähdään olevan niin perheen kuin yhteiskunnan vastuulla. Jotkut perheväkivallan uhreista taas ovat valmiita auttamaan ja hoivaamaan ikääntyvää vanhempaansa väkivaltakokemuksista huolimatta. Tällöin hoivasuhdetta kuitenkin leimaavat velvollisuus ja katkeruus. Hoivavastuun koettiin olevan pääasiassa perheellä. Voidaan siis todeta perheväkivallan vaikuttavan monin eri tavoin perhesuhteisiin ja näkemykset hoivavastuusta jakautuvan eri tavoin perheiden ja yhteiskunnan kesken.
Perheväkivalta on moniulotteinen ilmiö, jolla on monenlaisia seurauksia yksilön elämään. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten lapsuudessa ja nuoruudessa koettu perheväkivalta vaikuttaa aikuisen lapsen suhtautumiseen vanhempansa ikääntymiseen ja hoivaan. Tarkastellaan millaisia ajatuksia vanhemman ikääntyminen ja lisääntyvä hoivantarve herättävät väkivallan uhreissa ja sitä, kenen vastuulla uhrit ajattelevat vanhemman hoivan olevan.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu ikääntymisen, hoivan, perheväkivallan ja perhesuhteiden ympärille. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineiston analyysimenetelmänä käytetään narratiivista analyysia. Aineistona käytetään kirjoituspyyntöjen pohjalta kirjoitettuja kertomuksia sekä internetin keskustelupalstoilta kerättyjä kommentteja aiheeseen liittyen.
Tutkimustulokset osoittavat perheväkivallalla olevan seurauksia myös yksilön perhesuhteisiin. Perheväkivallan uhri voi suhtautua ikääntyvään vanhempaansa ja tämän hoivaan hyvin negatiivisesti ja kokea hoivavastuun kuuluvan yksinomaan yhteiskunnalle. Toisaalta lapsuuden ja nuoruuden väkivaltakokemukset sekä vanhemman ikääntyminen ja lisääntyvä hoivantarve voivat aiheuttaa uhrissa ristiriitaisia tunteita. Uhrit voivat kokea velvollisuudekseen vanhempien hoivaamisen, mutta menneisyyden tapahtumien myötä eivät välttämättä kykene siihen. Hoivavastuun nähdään olevan niin perheen kuin yhteiskunnan vastuulla. Jotkut perheväkivallan uhreista taas ovat valmiita auttamaan ja hoivaamaan ikääntyvää vanhempaansa väkivaltakokemuksista huolimatta. Tällöin hoivasuhdetta kuitenkin leimaavat velvollisuus ja katkeruus. Hoivavastuun koettiin olevan pääasiassa perheellä. Voidaan siis todeta perheväkivallan vaikuttavan monin eri tavoin perhesuhteisiin ja näkemykset hoivavastuusta jakautuvan eri tavoin perheiden ja yhteiskunnan kesken.