Puheäänen korkeus 16–17-vuotiailla suomalaisilla nuorilla
Ketolainen, Ilkka (2018-01-15)
Puheäänen korkeus 16–17-vuotiailla suomalaisilla nuorilla
(15.01.2018)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201801151339
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201801151339
Tiivistelmä
Selvitän työssäni, mikä on suomea äidinkielenään puhuvien 16–17-vuotiaiden nuorten puheäänen korkeus (F0) ääneen luettaessa ja spontaanipuheessa. Toisaalta työni tutkii, miten koulutustausta, tekstilaji ja puhujan sukupuoli vaikuttavat F0:an. Tutkimusta varten haastateltiin turkulaisia lukiolaisia ja ammattikoululaisia (N=80). Työssä hyödynnetään Aino Sallinen-Kuparisen (1985) tutkimusasetelmaa, jossa havaittiin puhujien sukupuolen ja koulutustaustan vaikuttavan F0:an. Tarkoituksena on selvittää, pitävätkö alkuperäistutkimuksen havainnot yhä paikkansa. Toisaalta tarkoituksena on kartuttaa uutta tietoa, sillä kyseisen ikäryhmän puheääntä on tutkittu vähän.
Tutkittavilta kerättiin luku- ja spontaanipuhenäytteitä, joista mitattiin F0:n keskiarvo, keskihajonta ja keskivirhe. Tulokset analysoitiin tilastollisesti ja otosten keskiarvoja verrattiin toisiinsa. Lisäksi tutkittavilta mitattiin lukunopeutta sekä F0 pitkässä vokaalifonaatiossa, ja heiltä kerättiin itsearvio oman puheäänen korkeudesta.
Suomalaisnuorten puhekäyttäytymisessä näyttäisi tapahtuneen joitakin muutoksia 30 vuodessa: alkuperäistutkimuksessa ammattikoulutytöt puhuivat lukiotyttöjä korkeammalta ja sukupuolten välillä esiintyi eri puhetehtävissä eri strategioita, mutta uusintatutkimuksessa koulutustausta tai sukupuoli ei vaikuttanut puheäänen korkeuteen missään puhetehtävässä. Luku- ja spontaanipuhetehtävien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero sekä tytöillä (p=.014) että pojilla (p<.001): ääneen luettaessa käytettiin korkeampaa F0:a kuin spontaanipuheessa. Poikien F0 oli lukunäytteissä 101 Hz ja spontaanipuheessa 97 Hz. Tyttöjen F0 puolestaan oli luennassa 216 Hz ja spontaanipuheessa 213 Hz. Tekstilaji vaikutti puhekorkeuteen niin, että tekstin muodollisuus oli yhteydessä matalaan F0:an ja emotionaalinen sisältö korkeaan F0:an.
Poikien F0 oli kansainvälisesti miesääniin verrattuna matala, joskin vertailuaineistoa samasta ikäryhmästä oli vain vähän saatavilla. Mahdollisesti poikiin vaikuttaa täysi-ikäisyyden kynnyksellä sosiaalinen normi, joka arvostaa matalan puheäänen käyttöä. Matalan puheäänen sosiaalinen arvostus näkyi myös itsearvioissa: valtaosa tutkittavista arvioi puhekorkeutensa keskivertoa matalammaksi; keskimääräistä korkeammaksi äänensä arvioi vain 20 % vastaajista. Lisäksi havaittiin, että koulutustausta vaikutti pojilla lukunopeuteen: ammattikoulupojat lukivat lukiopoikia hitaammin (p=.042).
Puheterapeutin on hyvä tiedostaa, että puheäänen korkeuteen vaikuttavat anatomisten ja biologisten tekijöiden lisäksi erilaiset sosiokulttuuriset ja behavioraaliset käyttäytymis-mallit. Niiden ilmeneminen puheäänessä on yleensä tiedostamatonta, ja ne voivat johtaa epäoptimaaliselta korkeudelta puhumiseen, mikä puolestaan kuormittaa kurkunpäätä ja voi äärimmillään johtaa äänihäiriöihin.
Tutkittavilta kerättiin luku- ja spontaanipuhenäytteitä, joista mitattiin F0:n keskiarvo, keskihajonta ja keskivirhe. Tulokset analysoitiin tilastollisesti ja otosten keskiarvoja verrattiin toisiinsa. Lisäksi tutkittavilta mitattiin lukunopeutta sekä F0 pitkässä vokaalifonaatiossa, ja heiltä kerättiin itsearvio oman puheäänen korkeudesta.
Suomalaisnuorten puhekäyttäytymisessä näyttäisi tapahtuneen joitakin muutoksia 30 vuodessa: alkuperäistutkimuksessa ammattikoulutytöt puhuivat lukiotyttöjä korkeammalta ja sukupuolten välillä esiintyi eri puhetehtävissä eri strategioita, mutta uusintatutkimuksessa koulutustausta tai sukupuoli ei vaikuttanut puheäänen korkeuteen missään puhetehtävässä. Luku- ja spontaanipuhetehtävien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero sekä tytöillä (p=.014) että pojilla (p<.001): ääneen luettaessa käytettiin korkeampaa F0:a kuin spontaanipuheessa. Poikien F0 oli lukunäytteissä 101 Hz ja spontaanipuheessa 97 Hz. Tyttöjen F0 puolestaan oli luennassa 216 Hz ja spontaanipuheessa 213 Hz. Tekstilaji vaikutti puhekorkeuteen niin, että tekstin muodollisuus oli yhteydessä matalaan F0:an ja emotionaalinen sisältö korkeaan F0:an.
Poikien F0 oli kansainvälisesti miesääniin verrattuna matala, joskin vertailuaineistoa samasta ikäryhmästä oli vain vähän saatavilla. Mahdollisesti poikiin vaikuttaa täysi-ikäisyyden kynnyksellä sosiaalinen normi, joka arvostaa matalan puheäänen käyttöä. Matalan puheäänen sosiaalinen arvostus näkyi myös itsearvioissa: valtaosa tutkittavista arvioi puhekorkeutensa keskivertoa matalammaksi; keskimääräistä korkeammaksi äänensä arvioi vain 20 % vastaajista. Lisäksi havaittiin, että koulutustausta vaikutti pojilla lukunopeuteen: ammattikoulupojat lukivat lukiopoikia hitaammin (p=.042).
Puheterapeutin on hyvä tiedostaa, että puheäänen korkeuteen vaikuttavat anatomisten ja biologisten tekijöiden lisäksi erilaiset sosiokulttuuriset ja behavioraaliset käyttäytymis-mallit. Niiden ilmeneminen puheäänessä on yleensä tiedostamatonta, ja ne voivat johtaa epäoptimaaliselta korkeudelta puhumiseen, mikä puolestaan kuormittaa kurkunpäätä ja voi äärimmillään johtaa äänihäiriöihin.