Sukupuoli-identiteetin tutkimusten läpikäyneiden kokemuksia
Hintsala, Hanna (2018-01-22)
Sukupuoli-identiteetin tutkimusten läpikäyneiden kokemuksia
Hintsala, Hanna
(22.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa sisäsyntyistä kokemusta ja tunnetta omasta sukupuolesta. Sukupuoliristiriita tarkoittaa epämukavuutta, joka aiheutuu ristiriidasta sukupuoli-identiteetin ja fyysisen kehon tai sukupuolen sosiaalisen ulottuvuuden välillä. Sukupuoliristiriidan hoito on järjestetty eri tavoin eri maissa, ja joissakin maissa psykiatrinen sukupuoli-identiteetin tutkimus edellytetään ennen sukupuolen korjaushoitoja. Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimus on asetuksen määräämänä keskitetty kahteen yliopistosairaalaan.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sukupuoli-identiteetin tutkimusten läpikäyneiden kokemuksia suomalaisilla sukupuoli-identiteetin tutkimuksia tekevillä poliklinikoilla. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää sukupuoliristiriitaa kokevien ihmisten tutkimuksen ja hoidon suunnittelussa ja kehittämisessä.
Tutkimusasetelma oli kuvaileva poikittaistutkimus. Perusjoukon (N=99) muodostivat henkilöt, joiden sukupuoli-identiteetin tutkimusjakso oli päättynyt 1.1.–30.6.2015 välisenä aikana. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla puhelinhaastattelulla, joka suoritettiin 53 henkilölle (=n). Aineisto analysoitiin induktiivis-deduktiivista sisällönanalyysia käyttämällä ja kuvailevin tilastotieteellisin menetelmin.
Sukupuoli-identiteetin tutkimusjakson läpikäyneiden kokemukset liittyivät sukupuoli-identiteetin tutkimusjärjestelmään yleisesti, tutkimusjakson sisäisiin toimintakäytänteisiin ja yksilöön liittyviin muutoksiin tutkimusten jälkeen. Lakisääteinen tutkimusjärjestelmä koettiin sekä mahdollisuutena parempaan tulevaisuuteen että ihmisarvoa loukkaavana. Riittävä resursointi osoittautui keskeiseksi sujuvan ja laadukkaan tutkimusjakson toteuttamiseksi. Sukupuoli-identiteetin tutkimukset koettiin parhaimmillaan voimaannuttavina, pahimmillaan osattomana ajelehtimisena järjestelmässä, ilman vaikutusmahdollisuuksia omiin asioihin. Tutkimusjakso koettiin sekä psyykkisesti kuormittavana että mahdollisuutena identiteettityöhön.
Sukupuoli-identiteetin tutkimuksia olisi mahdollista parantaa lainsäädännön muutoksella, palveluvalikoiman laajentamisella sekä nykyaikaisilla toimintakäytänteillä. Sukupuoli-identiteetin tutkimusten fokuksen muutos kohti yhdessä tapahtuvaa tulevaisuuteen valmennusta parantaisi sukupuoli-identiteetin tutkimuksia läpikäyvien kokemuksia. Tietoisuus ja ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta terveydenhuollon organisaation tasolla on edellytys sukupuoleltaan moninaisten ihmisten kokemusten parantamiseksi. Uusi tutkimustieto sukupuoleltaan moninaisten ihmisten kokemuksista edistäisi koko potilasryhmän positiivisia kokemuksia ja oikeuksien toteutumista terveydenhuollossa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sukupuoli-identiteetin tutkimusten läpikäyneiden kokemuksia suomalaisilla sukupuoli-identiteetin tutkimuksia tekevillä poliklinikoilla. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää sukupuoliristiriitaa kokevien ihmisten tutkimuksen ja hoidon suunnittelussa ja kehittämisessä.
Tutkimusasetelma oli kuvaileva poikittaistutkimus. Perusjoukon (N=99) muodostivat henkilöt, joiden sukupuoli-identiteetin tutkimusjakso oli päättynyt 1.1.–30.6.2015 välisenä aikana. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla puhelinhaastattelulla, joka suoritettiin 53 henkilölle (=n). Aineisto analysoitiin induktiivis-deduktiivista sisällönanalyysia käyttämällä ja kuvailevin tilastotieteellisin menetelmin.
Sukupuoli-identiteetin tutkimusjakson läpikäyneiden kokemukset liittyivät sukupuoli-identiteetin tutkimusjärjestelmään yleisesti, tutkimusjakson sisäisiin toimintakäytänteisiin ja yksilöön liittyviin muutoksiin tutkimusten jälkeen. Lakisääteinen tutkimusjärjestelmä koettiin sekä mahdollisuutena parempaan tulevaisuuteen että ihmisarvoa loukkaavana. Riittävä resursointi osoittautui keskeiseksi sujuvan ja laadukkaan tutkimusjakson toteuttamiseksi. Sukupuoli-identiteetin tutkimukset koettiin parhaimmillaan voimaannuttavina, pahimmillaan osattomana ajelehtimisena järjestelmässä, ilman vaikutusmahdollisuuksia omiin asioihin. Tutkimusjakso koettiin sekä psyykkisesti kuormittavana että mahdollisuutena identiteettityöhön.
Sukupuoli-identiteetin tutkimuksia olisi mahdollista parantaa lainsäädännön muutoksella, palveluvalikoiman laajentamisella sekä nykyaikaisilla toimintakäytänteillä. Sukupuoli-identiteetin tutkimusten fokuksen muutos kohti yhdessä tapahtuvaa tulevaisuuteen valmennusta parantaisi sukupuoli-identiteetin tutkimuksia läpikäyvien kokemuksia. Tietoisuus ja ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta terveydenhuollon organisaation tasolla on edellytys sukupuoleltaan moninaisten ihmisten kokemusten parantamiseksi. Uusi tutkimustieto sukupuoleltaan moninaisten ihmisten kokemuksista edistäisi koko potilasryhmän positiivisia kokemuksia ja oikeuksien toteutumista terveydenhuollossa.