”This is a cold warren” : Sodan kaiut Richard Adamsin Watership Down -romaanissa
Tervonen, Emilia (2018-01-24)
”This is a cold warren” : Sodan kaiut Richard Adamsin Watership Down -romaanissa
Tervonen, Emilia
(24.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Englantilaisen Richard Adamsin (1920–2016) esikoisteos Watership Down (1972) on palkittu lastenkirja, jossa joukko kaniineja pakenee kotikyläänsä lähestyvää tuhoa ja tekee vaarallisen matkan perustaakseen uuden yhteiskunnan. Sotaveteraanin kirjoittaman seikkailutarinan takana on nähtävissä myös syvempi humaani viesti sekä kaikuja sodasta.
Tarkastelen romaanissa ilmeneviä sodan kaikuja traumakirjallisuuden traditioin kautta. Tällaisia kaikuja ovat esimerkiksi kirjailijan hyödyntämät romaanin henkilöhahmojen taustalla olevat todelliset henkilöt toisesta maailmansodasta sekä romaanin läpi leikkaava pohdinta väkivallan luonteesta ja sen oikeutuksesta. Traumafiktioon liittyvistä tyylikeinoista tarkastelen teoksessa esiintyvää toistoa niin teoksen sisällä kuin sodan kaikuina, fragmentoitunutta kerrontaa ja intertekstuaalisuutta.
Käsittelen sodan kaikuja ja teoksen traumafiktiivisiä elementtejä sisältäviä esimerkkejä kolmen teeman kautta. Ensimmäisessä käsittelyluvussa tarkastelen väkivaltaa ja sen roolia teoksessa, toisessa vallan ja johtajuuden käsittelyä sekä kolmannessa jatkuvuutta niin kaniinien kerrontatradition kuin niiden suvunjatkamisen näkökulmasta.
Watership Down sisältä osittain toisintoa kirjailijan todellisista kokemuksista sodasta. Romaani pohtii ihmisyyttä etäännyttämällä ihmisyyden kaniinin hahmoon. Watership Down voidaan nähdä sodan aiheuttaman trauman purkukeinona ja tätä kautta osana traumafiktion traditiota.
Tarkastelen romaanissa ilmeneviä sodan kaikuja traumakirjallisuuden traditioin kautta. Tällaisia kaikuja ovat esimerkiksi kirjailijan hyödyntämät romaanin henkilöhahmojen taustalla olevat todelliset henkilöt toisesta maailmansodasta sekä romaanin läpi leikkaava pohdinta väkivallan luonteesta ja sen oikeutuksesta. Traumafiktioon liittyvistä tyylikeinoista tarkastelen teoksessa esiintyvää toistoa niin teoksen sisällä kuin sodan kaikuina, fragmentoitunutta kerrontaa ja intertekstuaalisuutta.
Käsittelen sodan kaikuja ja teoksen traumafiktiivisiä elementtejä sisältäviä esimerkkejä kolmen teeman kautta. Ensimmäisessä käsittelyluvussa tarkastelen väkivaltaa ja sen roolia teoksessa, toisessa vallan ja johtajuuden käsittelyä sekä kolmannessa jatkuvuutta niin kaniinien kerrontatradition kuin niiden suvunjatkamisen näkökulmasta.
Watership Down sisältä osittain toisintoa kirjailijan todellisista kokemuksista sodasta. Romaani pohtii ihmisyyttä etäännyttämällä ihmisyyden kaniinin hahmoon. Watership Down voidaan nähdä sodan aiheuttaman trauman purkukeinona ja tätä kautta osana traumafiktion traditiota.