Bermondseyn kauhu : Pariskunta Manningin julkinen teloitus spektaakkelina Lontoossa 1849
Löppönen, Annastiina (2018-01-24)
Bermondseyn kauhu : Pariskunta Manningin julkinen teloitus spektaakkelina Lontoossa 1849
Löppönen, Annastiina
(24.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa käsittelen erään avioparin, Frederick ja Maria Manningin, julkista teloitusta Lontoossa vuonna 1849. Tutkimukseni keskittyy siihen, miten heidän teloituksestaan muodostui spektaakkeli, joka keräsi noin 30 000 katsojaa. Kuolemaantuomittuja ja julkisia teloituksia käsiteltiin viktoriaanisen Englannin sanomalehdissä ja populaarikulttuurissa valtavin määrin. Suuret yleisömäärät olivat odotettuja, ja teloitukseen valmistautuminen tapahtumapaikkana toimivan vankilan edustalla alkoi jo päiviä aikaisemmin. Itse tapahtuma oli riehakasta ilonpitoa, jossa yleisö varasti huomiota tuomituilta. Pohdin tutkimuksessani kysymyksiä, jotka liittyvät Manningien spektaakkelin rakentumiseen, sitä mikä ruokki kiinnostusta teloitusta kohtaan, mikä sai ihmiset tulemaan paikalle ja mitä ihmiset kenties tunsivat tällaisessa tapahtumassa. Keskityn yleisön lisäksi erityisesti populaarikulttuurin ja sanomalehdistön rooliin spektaakkelin rakentumisessa viktoriaanisessa, modernisoituvassa Lontoossa.
Väkivaltaisen tapahtuman ja yleisön ilonpidon räikeän ristiriidan takaa löytyy vuorovaikutusta ihmisten ja kulttuurin välillä. Lehdistön ja populaarikulttuurin jatkuva markkinointi takasi ihmisten mielenkiinnon ja osallistumisen, ja toisaalta paikalle saapunut yleisö muokkasi valtion rangaistusnäytelmää omanlaisekseen ja lisäsi tapaukseen liittyvän viihteen tarjontaa. Ulkoisten spektaakkelipiirteiden lisäksi kyse oli kuitenkin toisen kuoleman todistamisesta, jonka vaikutusta katsojaan pohdin työssäni. Käytän lähteinä sanomalehtiä, arkkiveisuja ja silminnäkijäkertomuksia. Niiden antama tieto ja kielenkäyttö kuvaavat hyvin spektaakkelin eri piirteitä, joissa yhdistyvät ihmisten ilonpito, kuoleman läheisyys sekä teloituksiin ja erityisesti yleisöön kohdistettu kritiikki.
Tutkimusmenetelmässä hyödynnän mikrohistoriaa. Yksittäisen tapauksen tarkka analysointi ja sen luoma kuva teloitusspektaakkelista antaa välineet hahmottaa laajempaa kuvaa julkisten teloitusten historiasta. Tärkeimpänä käsitteenä työssäni kulkeekin spektaakkeli, jota pyrin avaamaan monelta eri suunnalta. Näkökulmani pysyy yleisön toiminnan ymmärtämisessä. Se yhdessä teloitusten viihteellistämisen kanssa olivat osoitus useiden ja monipuolisten kulttuuritekijöiden yhteenliittymisestä. Niiden hahmottaminen todistaa yleisön käytöksestä syvempiä puolia kuin mitä esimerkiksi populaarikulttuurin antama kuva antaa ymmärtää.
Väkivaltaisen tapahtuman ja yleisön ilonpidon räikeän ristiriidan takaa löytyy vuorovaikutusta ihmisten ja kulttuurin välillä. Lehdistön ja populaarikulttuurin jatkuva markkinointi takasi ihmisten mielenkiinnon ja osallistumisen, ja toisaalta paikalle saapunut yleisö muokkasi valtion rangaistusnäytelmää omanlaisekseen ja lisäsi tapaukseen liittyvän viihteen tarjontaa. Ulkoisten spektaakkelipiirteiden lisäksi kyse oli kuitenkin toisen kuoleman todistamisesta, jonka vaikutusta katsojaan pohdin työssäni. Käytän lähteinä sanomalehtiä, arkkiveisuja ja silminnäkijäkertomuksia. Niiden antama tieto ja kielenkäyttö kuvaavat hyvin spektaakkelin eri piirteitä, joissa yhdistyvät ihmisten ilonpito, kuoleman läheisyys sekä teloituksiin ja erityisesti yleisöön kohdistettu kritiikki.
Tutkimusmenetelmässä hyödynnän mikrohistoriaa. Yksittäisen tapauksen tarkka analysointi ja sen luoma kuva teloitusspektaakkelista antaa välineet hahmottaa laajempaa kuvaa julkisten teloitusten historiasta. Tärkeimpänä käsitteenä työssäni kulkeekin spektaakkeli, jota pyrin avaamaan monelta eri suunnalta. Näkökulmani pysyy yleisön toiminnan ymmärtämisessä. Se yhdessä teloitusten viihteellistämisen kanssa olivat osoitus useiden ja monipuolisten kulttuuritekijöiden yhteenliittymisestä. Niiden hahmottaminen todistaa yleisön käytöksestä syvempiä puolia kuin mitä esimerkiksi populaarikulttuurin antama kuva antaa ymmärtää.