Uskontokäsitys ja henkinen kehitys Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanissa
Markelin, Maria (2018-01-29)
Uskontokäsitys ja henkinen kehitys Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanissa
Markelin, Maria
(29.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkimukseni kohteena on englantilaisen kirjailijan Charlotte Brontën (1816–1856) teos Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre 1947). Tarkastelen teoksessa ilmenevää uskontokäsitystä keskittyen erityisesti kristinuskoon, luontomystiikkaan ja kansanuskoon. Jo ilmestymisaikanaan romaani herätti kriitikoissa hämmennystä ja sitä pidettiin jopa pakanallisena. Brontë itse ei pitänyt teostaan pakanallisena. Erilaiset tulkinnat romaanin uskonnollisesta aineksesta osoittavat, että teos on rikasta maaperä uskontomuotojen tutkimiselle. Päähenkilön Jane Eyren henkistä kehitystä tarkastelen Gisella Labouvie-Viefin postformaalin ajattelun teorian avulla.
Tutkimukseni osoittaa, että Jane Eyren henkinen kehitys kulkee normien omaksumisesta kohti autonomista ajattelua, mutta siihen sisältyy myös taantumuksellisia vaiheita. Haasteina Janen henkiselle kehitykselle toimivat tunteidensa vietävänä oleva Rochester sekä järkeen luottava St. John. Jane saavuttaa kuitenkin postformaalin ajattelun autonomisen vaiheen eli on lopulta kykenevä tekemään itsenäisiä päätöksiä ja yhdistämään ajattelussaan järjen ja tunteen.
Janen Eyren henkinen kehitys rakentuu myös suhteessa teoksen kolmeen uskontomuotoon: kristinuskoon, luontomystiikkaan ja kansanuskoon. Helen Burns ja Maria Temple toimivat Janelle kristillisinä esikuvina, joiden esimerkin varaan Janen henkinen kehitys rakentuu. Romaanissa luontomystiikka määrittyy vastakkaiseksi teoksen patriarkaalisille uskontomuodoille, joita Brocklehurst, Rochester ja St. John edustavat. Kansanuskoon kytkeytyvä yliluonnollinen sekä voimauttaa että varoittaa Janea. Jane ammentaa henkisessä kehityksessään kaikista kolmesta perinteestä ottaen niistä tarvitsemiaan aineksia ja muokaten niitä edelleen omaan käyttöönsä sopiviksi.
Tutkimukseni osoittaa, että Jane Eyren henkinen kehitys kulkee normien omaksumisesta kohti autonomista ajattelua, mutta siihen sisältyy myös taantumuksellisia vaiheita. Haasteina Janen henkiselle kehitykselle toimivat tunteidensa vietävänä oleva Rochester sekä järkeen luottava St. John. Jane saavuttaa kuitenkin postformaalin ajattelun autonomisen vaiheen eli on lopulta kykenevä tekemään itsenäisiä päätöksiä ja yhdistämään ajattelussaan järjen ja tunteen.
Janen Eyren henkinen kehitys rakentuu myös suhteessa teoksen kolmeen uskontomuotoon: kristinuskoon, luontomystiikkaan ja kansanuskoon. Helen Burns ja Maria Temple toimivat Janelle kristillisinä esikuvina, joiden esimerkin varaan Janen henkinen kehitys rakentuu. Romaanissa luontomystiikka määrittyy vastakkaiseksi teoksen patriarkaalisille uskontomuodoille, joita Brocklehurst, Rochester ja St. John edustavat. Kansanuskoon kytkeytyvä yliluonnollinen sekä voimauttaa että varoittaa Janea. Jane ammentaa henkisessä kehityksessään kaikista kolmesta perinteestä ottaen niistä tarvitsemiaan aineksia ja muokaten niitä edelleen omaan käyttöönsä sopiviksi.