Kouluikäisten lasten lievien puhehäiriöiden kuntoutus : Kahden kaupungin erityisopettajien ja puheterapeuttien näkemyksiä lievien puhehäiriöiden kuntoutuksesta ja yhteistyöstä
Porttila, Pauliina (2018-01-29)
Kouluikäisten lasten lievien puhehäiriöiden kuntoutus : Kahden kaupungin erityisopettajien ja puheterapeuttien näkemyksiä lievien puhehäiriöiden kuntoutuksesta ja yhteistyöstä
Porttila, Pauliina
(29.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään kouluikäisten lasten lievien puhehäiriöiden kuntoutuksen toteuttamista laaja-alaisten erityisopettajien ja puheterapeuttien yhteistyönä kahdessa kaupungissa, Turussa ja Tampereella. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään lasten lieviä puhehäiriöitä artikulaatiohäiriön kautta. Teoria koostuu lasten lievien puhehäiriöiden määrittelystä, ilmenemisestä, syistä ja esiintyvyydestä sekä kuntoutuksen järjestämisen tarkastelusta. Teoriaosuudessa esitellään laaja-alaisten erityisopettajien ja puheterapeuttien työnkuvaa, koulutusta sekä puheopetus- ja puheterapiapalveluiden resursseja yleisesti ja kohdekaupungeittain. Myös yhteistyökokemukset ja -käytännöt ovat oma osa-alueensa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyn sekä teemahaastatteluiden avulla. Näistä kysely oli pääaineistonhankintamenetelmä ja haastatteluilla syvennettiin kyselyllä hankittua tietoa. Kyselyyn vastasi yhteensä 48 erityisopettajaa ja puheterapeuttia sekä Turusta että Tampereelta. Heistä haastatteluun osallistui kuusi. Aineisto analysoitiin sekä teoriaohjaavan että teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittavat, että artikulaatiohäiriöiden kuntoutuksen osuus sekä erityisopettajien että puheterapeuttien työnkuvasta on marginaalinen. Erityisopetuksen ja puheterapiapalveluiden resurssit kuntouttaa lieviä puhehäiriöitä arvioitiin hyvin pieniksi. Siitä huolimatta molemmat ammattiryhmät pitivät artikulaatiohäiriöiden kuntoutusta tärkeänä asiana. Puolet erityisopettajista piti rooliaan aktiivisena kuntouttajana, kun taas puolet näki toimivansa enemmänkin ohjaajan roolissa. Puheterapeuteista useampi osoittaisi erityisopettajille vastuullisemman roolin kouluikäisten lasten lievien puhehäiriöiden hoidossa. Yli puolet kaikista vastaajista koki kuitenkin puheterapeuteilla olevan ensisijainen vastuu kouluikäisten lasten puhehäiriöiden kuntoutuksessa.
Tampereella työskentelevät erityisopettajat ja puheterapeutit arvioivat sekä erityisopetus- että puheterapiapalveluresurssien riittävyyden positiivisemmin kuin Turussa työskentelevät. Sama eroavaisuus on nähtävissä yhteistyöhön liittyvissä arvioissa. Erityisopettajien ja puheterapeuttien välinen yhteistyö sisältää yhteistyöpalavereja ja työnjakoa koskevia keskusteluja sekä ohjaamista ja konsultaatiota. Yhteistyön suurin haaste on aikapula.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyn sekä teemahaastatteluiden avulla. Näistä kysely oli pääaineistonhankintamenetelmä ja haastatteluilla syvennettiin kyselyllä hankittua tietoa. Kyselyyn vastasi yhteensä 48 erityisopettajaa ja puheterapeuttia sekä Turusta että Tampereelta. Heistä haastatteluun osallistui kuusi. Aineisto analysoitiin sekä teoriaohjaavan että teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittavat, että artikulaatiohäiriöiden kuntoutuksen osuus sekä erityisopettajien että puheterapeuttien työnkuvasta on marginaalinen. Erityisopetuksen ja puheterapiapalveluiden resurssit kuntouttaa lieviä puhehäiriöitä arvioitiin hyvin pieniksi. Siitä huolimatta molemmat ammattiryhmät pitivät artikulaatiohäiriöiden kuntoutusta tärkeänä asiana. Puolet erityisopettajista piti rooliaan aktiivisena kuntouttajana, kun taas puolet näki toimivansa enemmänkin ohjaajan roolissa. Puheterapeuteista useampi osoittaisi erityisopettajille vastuullisemman roolin kouluikäisten lasten lievien puhehäiriöiden hoidossa. Yli puolet kaikista vastaajista koki kuitenkin puheterapeuteilla olevan ensisijainen vastuu kouluikäisten lasten puhehäiriöiden kuntoutuksessa.
Tampereella työskentelevät erityisopettajat ja puheterapeutit arvioivat sekä erityisopetus- että puheterapiapalveluresurssien riittävyyden positiivisemmin kuin Turussa työskentelevät. Sama eroavaisuus on nähtävissä yhteistyöhön liittyvissä arvioissa. Erityisopettajien ja puheterapeuttien välinen yhteistyö sisältää yhteistyöpalavereja ja työnjakoa koskevia keskusteluja sekä ohjaamista ja konsultaatiota. Yhteistyön suurin haaste on aikapula.