Oikeushenkilölle määrättävä liiketoimintakielto järjestäytyneen rikollisuuden rahoittamisen torjuntakeinona
Vatjus-Anttila, Jalo (2018-01-29)
Oikeushenkilölle määrättävä liiketoimintakielto järjestäytyneen rikollisuuden rahoittamisen torjuntakeinona
Vatjus-Anttila, Jalo
(29.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan hallinnollisen rikostorjuntakeinon kehittämistä järjestäytyneen rikollisuuden rahoittamisen estämiseksi. Torjuntakeinon tarve perustuu havaintoihin siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden toimijat ovat viime vuosina siirtyneet yhä enenevissä määrin osaksi laillista infrastruktuuria ja elinkeinoelämää rahoittaakseen rikollisia toimiaan. Rahoitustoiminta perustuu merkittäviltä osin oikeushenkilöiden ja bulvaanien hyödyntämiseen, minkä vuoksi jo olemassa olevat lainsäädännölliset instrumentit eivät toimi tehokkaasti ilmiön ehkäisemisessä.
Torjuntakeinon on kyettävä puuttumaan suoraan ja konkreettisesti oikeushenkilöiden toimintaan, joiden kautta suurin osa rikollisuuden rahoittamisesta tapahtuu. Olemassa olevista instrumenteista rahoitustoiminnan kontrolloimiseen soveltuu parhaiten liiketoimintakielto, minkä vuoksi se otetaan kehiteltävän torjuntakeinon pohjaksi. Nykyisellään kieltoa ei voida määrätä oikeushenkilöille, eikä sen sisältö sovellu muutoinkaan ongelmattomasti rahoitusilmiön kontrolloimiseen, minkä vuoksi kieltoon ehdotetaan useita muutoksia.
Pääpaino tutkielmassa on liiketoimintakieltoon ehdotettavia muutoksia rajoittavien normatiivisten reunaehtojen tarkastelemisessa. Tarkastelu kohdistuu muun muassa kiellon määräämisen toteuttamisedellytyksiin hallintomenettelyssä, oikeushenkilöihin liittyviin vastuukysymyksiin sekä prosessuaalisten oikeusturvatakeiden asettamiin rajoituksiin. Merkittävässä roolissa on myös rikos- ja hallinto-oikeudellisten seuraamusjärjestelmien välinen suhde oikeushenkilöiden toiminnan kontrolloimisessa. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa lainsäätäjälle de lege ferenda -näkemyksiä.
Kielto sen laajennetussa muodossa on tutkielmassa esitetyn mukaisesti sijoitettavissa hallinnolliseen seuraamusjärjestelmään, mutta siinä on huomioitava tietyiltä osin myös rikosprosessuaalisia oikeusturvatakeita. Liiketoimintakielto voitaisiin määrätä oikeushenkilölle objektiivisen vastuun perusteella, mutta määräämismenettelyssä on kuitenkin huomioitava muun muassa syyttömyysolettaman täyttäminen viranomaisen ensisijaisen selvitysvelvollisuuden muodossa.
Torjuntakeinon on kyettävä puuttumaan suoraan ja konkreettisesti oikeushenkilöiden toimintaan, joiden kautta suurin osa rikollisuuden rahoittamisesta tapahtuu. Olemassa olevista instrumenteista rahoitustoiminnan kontrolloimiseen soveltuu parhaiten liiketoimintakielto, minkä vuoksi se otetaan kehiteltävän torjuntakeinon pohjaksi. Nykyisellään kieltoa ei voida määrätä oikeushenkilöille, eikä sen sisältö sovellu muutoinkaan ongelmattomasti rahoitusilmiön kontrolloimiseen, minkä vuoksi kieltoon ehdotetaan useita muutoksia.
Pääpaino tutkielmassa on liiketoimintakieltoon ehdotettavia muutoksia rajoittavien normatiivisten reunaehtojen tarkastelemisessa. Tarkastelu kohdistuu muun muassa kiellon määräämisen toteuttamisedellytyksiin hallintomenettelyssä, oikeushenkilöihin liittyviin vastuukysymyksiin sekä prosessuaalisten oikeusturvatakeiden asettamiin rajoituksiin. Merkittävässä roolissa on myös rikos- ja hallinto-oikeudellisten seuraamusjärjestelmien välinen suhde oikeushenkilöiden toiminnan kontrolloimisessa. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa lainsäätäjälle de lege ferenda -näkemyksiä.
Kielto sen laajennetussa muodossa on tutkielmassa esitetyn mukaisesti sijoitettavissa hallinnolliseen seuraamusjärjestelmään, mutta siinä on huomioitava tietyiltä osin myös rikosprosessuaalisia oikeusturvatakeita. Liiketoimintakielto voitaisiin määrätä oikeushenkilölle objektiivisen vastuun perusteella, mutta määräämismenettelyssä on kuitenkin huomioitava muun muassa syyttömyysolettaman täyttäminen viranomaisen ensisijaisen selvitysvelvollisuuden muodossa.