Terveiden 60–79-vuotiaiden henkilöiden suoriutuminen kahdesta kehitteillä olevasta toistamistehtävästä
Virtanen, Jenita (2018-01-31)
Terveiden 60–79-vuotiaiden henkilöiden suoriutuminen kahdesta kehitteillä olevasta toistamistehtävästä
Virtanen, Jenita
(31.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Toistamistehtäviä käytetään kielihäiriöiden, kuten afasian arviointiin, sillä toistaminen on kielen perusmekanismi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että toistettavien ärsykkeiden muuttujat, kuten sanojen pituus tai frekvenssi (yleisyys) vaikuttavat toistamisprosessin eri vaiheissa. Toistamisprosessin arviointiin onkin ulkomailla käytössä toistamistehtäviä, joissa on muunneltu ärsykkeiden muuttujia. Vastaaville tehtäville olisi tarvetta myös Suomessa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten 60–79-vuotiaat henkilöt suoriutuivat kahdesta Renvallin kehittämästä (90 sanan ja 90 epäsanan) toistamistehtävästä, joissa on muunneltu toistettavien ärsykkeiden muuttujia. Tutkimuksessa kerättiin tehtäville alustavaa normatiivista aineistoa ja tietoa niiden käyttökelpoisuutta.
Renvallin 90 sanan toistamistehtävän sanat on luokiteltu frekvenssin mukaan ryhmiin: yleiset, keskiyleiset ja harvinaiset sanat. Sanojen pituutta on muunneltu niin, että jokaisessa yleisyysryhmässä on tasaisesti neljä, kuusi tai kahdeksan kirjaimisia sanoja. Epäsanan toistamistehtävän ärsykkeet on muokattu sanatehtävän sanoista vaihtamalla niistä 1–3 äännettä. Terveiden tutkittavien (n=30) suoriutumisesta tarkasteltiin, miten tutkittavat suoriutuivat kahdesta toistamistehtävästä ja oliko suoriutuminen yhdenmukaista (Wilcoxonin testi). Tutkimuksessa tarkasteltiin, vaikuttiko ärsykkeiden muunneltu frekvenssi tai pituus suoriutumiseen (Friedmanin testi ja Wilcoxonin testi). Käyttökelpoisuutta arvioitiin suoritusajan sekä toistoissa tehtyjen virheiden perusteella.
Sanojen toistamistehtävästä suoriuduttiin lähellä enimmäispistemääriä, ja virheitä tehtiin kaikkiaan 21. Epäsanojen toistaminen oli merkitsevästi heikompaa kuin sanojen, ja virheitä ilmeni kaikkiaan 164. Kummassakaan tehtävässä suoritukseen ei vaikuttanut ärsykkeiden pituus tai yleisyys. Toistamistehtäviin tarvittava suoritusaika oli keskimäärin alle neljä minuuttia/tehtävä. Virheelliset toistot jakautuivat tasaisesti eri ärsykkeille kummassakin tehtävässä.
Tutkittavat suoriutuivat sanojen toistamistehtävästä merkitsevästi paremmin kuin epäsanojen toistamisesta. Kummassakaan tehtävässä ärsykkeiden muunnellut muuttujat eivät nousseet esiin. Suoriutumisessa ilmenneitä virheitä selittää osittain ikäkuulo, joka vaikeuttaa etenkin konsonanttien kuulemista. Suorituseroa tehtävien välillä saattaa selittää se, että sanojen toistaminen saa tukea sanahahmon ja merkityksen aktivaatiosta, toisin kuin epäsanojen. Toistamistehtävien käyttökelpoisuutta puoltaa niiden lyhyt suoritusaika, ja se että tehtävissä ei ilmennyt virheiden kasaantumista yksittäisiin ärsykkeisiin. Jatkotutkimusehdotuksena on kerätä laajempi ja/tai eri ikäryhmien normatiivinen aineisto ja hyödyntää kuulontutkimusta osana tulosten arviointia. Tehtävien käyttökelpoisuutta sekä ärsykkeiden muuttujien vaikutusta toistamiseen tulee tutkia afaattisten ja muiden kohderyhmien kanssa.
Renvallin 90 sanan toistamistehtävän sanat on luokiteltu frekvenssin mukaan ryhmiin: yleiset, keskiyleiset ja harvinaiset sanat. Sanojen pituutta on muunneltu niin, että jokaisessa yleisyysryhmässä on tasaisesti neljä, kuusi tai kahdeksan kirjaimisia sanoja. Epäsanan toistamistehtävän ärsykkeet on muokattu sanatehtävän sanoista vaihtamalla niistä 1–3 äännettä. Terveiden tutkittavien (n=30) suoriutumisesta tarkasteltiin, miten tutkittavat suoriutuivat kahdesta toistamistehtävästä ja oliko suoriutuminen yhdenmukaista (Wilcoxonin testi). Tutkimuksessa tarkasteltiin, vaikuttiko ärsykkeiden muunneltu frekvenssi tai pituus suoriutumiseen (Friedmanin testi ja Wilcoxonin testi). Käyttökelpoisuutta arvioitiin suoritusajan sekä toistoissa tehtyjen virheiden perusteella.
Sanojen toistamistehtävästä suoriuduttiin lähellä enimmäispistemääriä, ja virheitä tehtiin kaikkiaan 21. Epäsanojen toistaminen oli merkitsevästi heikompaa kuin sanojen, ja virheitä ilmeni kaikkiaan 164. Kummassakaan tehtävässä suoritukseen ei vaikuttanut ärsykkeiden pituus tai yleisyys. Toistamistehtäviin tarvittava suoritusaika oli keskimäärin alle neljä minuuttia/tehtävä. Virheelliset toistot jakautuivat tasaisesti eri ärsykkeille kummassakin tehtävässä.
Tutkittavat suoriutuivat sanojen toistamistehtävästä merkitsevästi paremmin kuin epäsanojen toistamisesta. Kummassakaan tehtävässä ärsykkeiden muunnellut muuttujat eivät nousseet esiin. Suoriutumisessa ilmenneitä virheitä selittää osittain ikäkuulo, joka vaikeuttaa etenkin konsonanttien kuulemista. Suorituseroa tehtävien välillä saattaa selittää se, että sanojen toistaminen saa tukea sanahahmon ja merkityksen aktivaatiosta, toisin kuin epäsanojen. Toistamistehtävien käyttökelpoisuutta puoltaa niiden lyhyt suoritusaika, ja se että tehtävissä ei ilmennyt virheiden kasaantumista yksittäisiin ärsykkeisiin. Jatkotutkimusehdotuksena on kerätä laajempi ja/tai eri ikäryhmien normatiivinen aineisto ja hyödyntää kuulontutkimusta osana tulosten arviointia. Tehtävien käyttökelpoisuutta sekä ärsykkeiden muuttujien vaikutusta toistamiseen tulee tutkia afaattisten ja muiden kohderyhmien kanssa.