Politiikan filosofian tehtävä : poliittisten ihanteiden toteuttamisesta ja tarpeellisuudesta
Siren, Lauri (2018-01-31)
Politiikan filosofian tehtävä : poliittisten ihanteiden toteuttamisesta ja tarpeellisuudesta
Siren, Lauri
(31.01.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Politiikan filosofiassa on vallinnut pitkään ihanteiden muodostamisen perinne. Nykyfilosofiassa tätä perinnettä edustaa John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria. Viime vuosikymmeninä tämä teoria ja samalla koko perinne, jota se edustaa, on monen filosofin toimesta asetettu kyseenalaiseksi. Näiden filosofien mukaan ideaaliteorioiksi kutsutut teoriat eivät tarjoa ratkaisuehdotuksia niihin ongelmiin, joihin politiikan filosofian tulisi vastata. Käsittelen tässä tutkielmassa kahden tällaista kritiikkiä esittäneen filosofin näkemyksiä.
Colin Farrelly pitää kaikkia poliittisia ihanteita virheellisinä. Virheellisyys on Farrellyn mukaan seurausta ihanteiden muodostamisessa tehdyistä oletuksista, kuten Rawlsin tekemistä totaalisen noudattamisen ja hyvien olosuhteiden oletuksista. Nämä ovat Farrellyn mukaan niin pitkälle meneviä oletuksia, että Rawlsin teoria ei pysty enää osoittamaan toteuttamiskelpoisuuttaan niiden vastaisissa olosuhteissa.
Esitän Farrellylle vastaukseksi David Estlundin muotoilemia huomioita politiikan teorioiden totuuden ja toteuttamiskelpoisuuden erillisyydestä. Estlundin mukaan politiikan teoria voi olla virheetön, vaikka sitä ei voi toteuttaa. Esitän lisäksi, että jos Farrelly todella pitää teorian toteuttamiskelpoisuutta kriteerinä sen totuudelle, tulee hänen hyväksyä, että politiikan teorioiden totuus saattaa muuttua.
Amartya Senin mukaan poliittiset ihanteet ovat tarpeettomia. Politiikan filosofian tulisi keskittyä ei-oikeudenmukaisten asiantilojen vertailevaan arviointiin. Senin mukaan ihanteiden muodostamisen perinne johtuu virheellisestä uskomuksesta, jonka mukaan vertaileva arviointi edellyttää vetoamista ihanteeseen. David Estlundin mukaan Senin näkemys johtaa kyseenalaiseen näkemykseen oikeudenmukaisuuden luonteesta. Esittelen Estlundin tueksi G. A. Cohenin argumentin normatiivisten periaatteiden ensisijaisuudesta tosiasioihin nähden.
Johtopäätöksenä tästä keskustelusta esitän, että huolimatta siitä, että poliittisia ihanteita kritisoivat filosofit haluavat vastata muihin kuin perinteisiin politiikan filosofian kysymyksiin, eivät perinteiset kysymykset katoa mihinkään. Kriitikot joutuvat vastaamaan näihin kysymyksiin ollakseen itse uskottavia. Estlundin ja Cohenin näkemykset antavat aihetta epäillä Farrellyn ja Senin vastauksia näihin perinteisiin kysymyksiin.
Colin Farrelly pitää kaikkia poliittisia ihanteita virheellisinä. Virheellisyys on Farrellyn mukaan seurausta ihanteiden muodostamisessa tehdyistä oletuksista, kuten Rawlsin tekemistä totaalisen noudattamisen ja hyvien olosuhteiden oletuksista. Nämä ovat Farrellyn mukaan niin pitkälle meneviä oletuksia, että Rawlsin teoria ei pysty enää osoittamaan toteuttamiskelpoisuuttaan niiden vastaisissa olosuhteissa.
Esitän Farrellylle vastaukseksi David Estlundin muotoilemia huomioita politiikan teorioiden totuuden ja toteuttamiskelpoisuuden erillisyydestä. Estlundin mukaan politiikan teoria voi olla virheetön, vaikka sitä ei voi toteuttaa. Esitän lisäksi, että jos Farrelly todella pitää teorian toteuttamiskelpoisuutta kriteerinä sen totuudelle, tulee hänen hyväksyä, että politiikan teorioiden totuus saattaa muuttua.
Amartya Senin mukaan poliittiset ihanteet ovat tarpeettomia. Politiikan filosofian tulisi keskittyä ei-oikeudenmukaisten asiantilojen vertailevaan arviointiin. Senin mukaan ihanteiden muodostamisen perinne johtuu virheellisestä uskomuksesta, jonka mukaan vertaileva arviointi edellyttää vetoamista ihanteeseen. David Estlundin mukaan Senin näkemys johtaa kyseenalaiseen näkemykseen oikeudenmukaisuuden luonteesta. Esittelen Estlundin tueksi G. A. Cohenin argumentin normatiivisten periaatteiden ensisijaisuudesta tosiasioihin nähden.
Johtopäätöksenä tästä keskustelusta esitän, että huolimatta siitä, että poliittisia ihanteita kritisoivat filosofit haluavat vastata muihin kuin perinteisiin politiikan filosofian kysymyksiin, eivät perinteiset kysymykset katoa mihinkään. Kriitikot joutuvat vastaamaan näihin kysymyksiin ollakseen itse uskottavia. Estlundin ja Cohenin näkemykset antavat aihetta epäillä Farrellyn ja Senin vastauksia näihin perinteisiin kysymyksiin.