Vertaistuen merkitys lapsille, joiden vanhempi suorittaa vankeusrangaistustaan
Palenius, Annamari (2018-02-06)
Vertaistuen merkitys lapsille, joiden vanhempi suorittaa vankeusrangaistustaan
Palenius, Annamari
(06.02.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Pro gradu- tutkielmani aiheena on vertaisryhmätoiminnan merkitys lapsille, joiden vanhempi suorittaa vankeusrangaistustaan. Vuodessa vanhemman vankeusrangaistus koskettaa arvioiden mukaan 12 500 lasta, joten kohderyhmänä vankien lapset ovat merkittävä, mutta vähän huomioitu ryhmä. Vanhemman vankeusrangaistuksella on todettu olevan monia epäsuotuisia vaikutuksia lapsen elämään. Lapsi saattaa joutua syrjityksi, hänellä voi esiintyä epäsosiaalisuutta ja vanhemman vankeus saattaa johtaa lapsen leimautumiseen.
Tutkimukseni aineisto on kerätty Kriminaalihuollon tukisäätiö (KRITS) Ehjä perhe toiminnan alaisuudessa järjestetystä lasten Taimi-ryhmästä. Taimi -ryhmä on vertaisryhmä 7-12 -vuotiaille lapsille, joiden perheenjäsen on vankilassa tai suorittaa muuta rangaistusta. Lasten Taimi-vertaisryhmä tarjoaa lapselle mahdollisuuden käsitellä perheenjäsenen vankeuden mukanaan tuomia tunteita ja tilanteita yhdessä toisten lasten kanssa, joilla on samanlainen elämäntilanne.
Tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, jossa on etnografisia piirteitä. Tutkielmani aineistona on havainnointi Taimi-vertaisryhmässä, neljän ryhmän osallistuneen lapsen haastattelu, lasten palautelomakkeet Taimi vertaisryhmästä sekä yksi vastaus vanhemmille lähetettyyn kyselylomakkeeseen. Aineiston olen käynyt läpi teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Tutkielman tarkoitus on ollut selvittää vankeuttaan suorittavien vankien lasten kokemuksia elämäntilanteestaan sekä heidän kokemuksia tuen tarpeestaan sekä Taimi-vertaisryhmästä. Lapset kokivat oman elämäntilanteensa hyvänä, lapsilla oli heitä tukevia ystäviä ja aikuisia ympärillään. Lapset eivät kuitenkaan pystyneet puhumaan tilanteestaan vapaasti leimautumisen pelossa, joten vertaisryhmä tarjosi lapselle ympäristön joka tarjosi hänelle joukkoon kuulumisen kokemuksen ja hyväksyntää vertaisuuden ja tunnetuen muodossa. Vertaisryhmässä lapset saivat myös tarvittavaa tiedollista tukea jotta he pystyivät kokemaan levollisuutta elämässään siitä huolimatta, että vanhempi oli vankilassa. Muuta sosiaalista tukea lapset saivat laajennetuista perheistä ja koulusta, eli he kokivat saavansa emotionaalista tukea lähiyhteisöstään. Vertaisryhmä tarjosi lapsille myös vertaistukena toimimista vierailevien vertaisnuorten kautta. Tutkielmani tuloksissa selvisi, että lapset pitivät vertaisryhmäkokemuksesta ja toivoivat sille jatkoa.
Tutkimukseni aineisto on kerätty Kriminaalihuollon tukisäätiö (KRITS) Ehjä perhe toiminnan alaisuudessa järjestetystä lasten Taimi-ryhmästä. Taimi -ryhmä on vertaisryhmä 7-12 -vuotiaille lapsille, joiden perheenjäsen on vankilassa tai suorittaa muuta rangaistusta. Lasten Taimi-vertaisryhmä tarjoaa lapselle mahdollisuuden käsitellä perheenjäsenen vankeuden mukanaan tuomia tunteita ja tilanteita yhdessä toisten lasten kanssa, joilla on samanlainen elämäntilanne.
Tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, jossa on etnografisia piirteitä. Tutkielmani aineistona on havainnointi Taimi-vertaisryhmässä, neljän ryhmän osallistuneen lapsen haastattelu, lasten palautelomakkeet Taimi vertaisryhmästä sekä yksi vastaus vanhemmille lähetettyyn kyselylomakkeeseen. Aineiston olen käynyt läpi teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Tutkielman tarkoitus on ollut selvittää vankeuttaan suorittavien vankien lasten kokemuksia elämäntilanteestaan sekä heidän kokemuksia tuen tarpeestaan sekä Taimi-vertaisryhmästä. Lapset kokivat oman elämäntilanteensa hyvänä, lapsilla oli heitä tukevia ystäviä ja aikuisia ympärillään. Lapset eivät kuitenkaan pystyneet puhumaan tilanteestaan vapaasti leimautumisen pelossa, joten vertaisryhmä tarjosi lapselle ympäristön joka tarjosi hänelle joukkoon kuulumisen kokemuksen ja hyväksyntää vertaisuuden ja tunnetuen muodossa. Vertaisryhmässä lapset saivat myös tarvittavaa tiedollista tukea jotta he pystyivät kokemaan levollisuutta elämässään siitä huolimatta, että vanhempi oli vankilassa. Muuta sosiaalista tukea lapset saivat laajennetuista perheistä ja koulusta, eli he kokivat saavansa emotionaalista tukea lähiyhteisöstään. Vertaisryhmä tarjosi lapsille myös vertaistukena toimimista vierailevien vertaisnuorten kautta. Tutkielmani tuloksissa selvisi, että lapset pitivät vertaisryhmäkokemuksesta ja toivoivat sille jatkoa.