Syitä vanhojen ikäluokkien korkealle säästämisasteelle Suomessa
Maunula, Joonas (2018-02-12)
Syitä vanhojen ikäluokkien korkealle säästämisasteelle Suomessa
Maunula, Joonas
(12.02.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten kotitalouksien säästämisasteen kehittymistä ikäluokittain. Kotitalouksien säästämisasteella tarkoitetaan kotitalouksien säästön ja käytettävissä olevan nettotulon suhdetta. Kansantalouden tasolla kotitalouksien säästämisaste on laskenut lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 2009 ja ollut negatiivinen vuodesta 2015. Tästä huolimatta vanhojen ikäluokkien säästämisasteet ovat vahvasti positiivisia. Huomionarvoista on, että ikäluokittain esitetty säästämisaste ei noudata elinkaarimallin mukaista käyrää, vaan vastoin teoriaa säästämisaste kasvaa rajusti elinkaaren loppupäässä. Suomen lisäksi vastaavanlaisia havaintoja on tehty esimerkiksi Saksassa, Iso-Britanniassa ja Itävallassa.
Tutkielman teoriaosassa käsitellään elinkaarimalli ja prospektiteoria, joiden avulla voidaan tarkastella toimijan säästämiseen liittyviä päätöksiä. Teoriaosassa käsitellään myös säästämiseen liittyviä makrotaloudellisia tekijöitä ja eläkeikäisten ihmisten säästämispäätökseen vahvasti vaikuttavia perintömotiiveja. Tulokset pohjautuvat vahvasti kirjallisuuskatsaukseen, jonka perusteella perintömotiiveilla on selkeä vaikutus ikääntyneen toimijan säästämiseen. Perintömotiivin vaikutus säästämiseen vahvistuu toimijan ikääntyessä. Huomionarvoista on omistusasumisen positiivinen vaikutus perinnön jättämiseen ja tätä kautta eläkeikäisen henkilön säästämisasteeseen. Perintömotiivin lisäksi yllättäviin menoihin varautumisella on positiivinen vaikutus iäkkään henkilön säästämismotiiviin. Tutkielmassa kuitenkin todetaan, että sekä perintömotiivien, että yllättäviin menoihin varautumisen vaikutusten tarkempi analysointi säästämisasteen kannalta on ongelmallista. Perinnön jättämisen ja yllättäviin menoihin varautumisen vaikutukset säästämismotiiviin riippuvat preferensseihin käytettävistä parametreista, joiden eksakti tunnistaminen on erittäin vaikeaa.
Johtopäätöksissä perintömotiivilla ja ennakoivalla säästämisellä todetaan olevan vahva rooli eläkeikäisten henkilöiden säästämismotiivin määräytymisessä. Suomen eläkkeellä oleva väestö on sodan aikoihin syntynyttä suurta ikäluokkaa, joka nuoruudessaan tottunut nykyistä niukempiin olosuhteisiin ja opetettu säästämään. Yli 75-vuotiailla tottumisesta johtuva matala kulutustaso kohottaa säästämisastetta, mutta tämän aiheen tarkastelu vaatii tarkempaa tutkimusta.
Tutkielman teoriaosassa käsitellään elinkaarimalli ja prospektiteoria, joiden avulla voidaan tarkastella toimijan säästämiseen liittyviä päätöksiä. Teoriaosassa käsitellään myös säästämiseen liittyviä makrotaloudellisia tekijöitä ja eläkeikäisten ihmisten säästämispäätökseen vahvasti vaikuttavia perintömotiiveja. Tulokset pohjautuvat vahvasti kirjallisuuskatsaukseen, jonka perusteella perintömotiiveilla on selkeä vaikutus ikääntyneen toimijan säästämiseen. Perintömotiivin vaikutus säästämiseen vahvistuu toimijan ikääntyessä. Huomionarvoista on omistusasumisen positiivinen vaikutus perinnön jättämiseen ja tätä kautta eläkeikäisen henkilön säästämisasteeseen. Perintömotiivin lisäksi yllättäviin menoihin varautumisella on positiivinen vaikutus iäkkään henkilön säästämismotiiviin. Tutkielmassa kuitenkin todetaan, että sekä perintömotiivien, että yllättäviin menoihin varautumisen vaikutusten tarkempi analysointi säästämisasteen kannalta on ongelmallista. Perinnön jättämisen ja yllättäviin menoihin varautumisen vaikutukset säästämismotiiviin riippuvat preferensseihin käytettävistä parametreista, joiden eksakti tunnistaminen on erittäin vaikeaa.
Johtopäätöksissä perintömotiivilla ja ennakoivalla säästämisellä todetaan olevan vahva rooli eläkeikäisten henkilöiden säästämismotiivin määräytymisessä. Suomen eläkkeellä oleva väestö on sodan aikoihin syntynyttä suurta ikäluokkaa, joka nuoruudessaan tottunut nykyistä niukempiin olosuhteisiin ja opetettu säästämään. Yli 75-vuotiailla tottumisesta johtuva matala kulutustaso kohottaa säästämisastetta, mutta tämän aiheen tarkastelu vaatii tarkempaa tutkimusta.