Pienryhmätoiminnan ja vanhempien koulutustaustan vaikutus maahanmuuttajataustaisten 4–5 -vuotiaiden lasten suomen kielen substantiivisanojen oppimiseen
Maja, Jutta (2018-02-12)
Pienryhmätoiminnan ja vanhempien koulutustaustan vaikutus maahanmuuttajataustaisten 4–5 -vuotiaiden lasten suomen kielen substantiivisanojen oppimiseen
Maja, Jutta
(12.02.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millainen on maahanmuuttajataustaisten lasten substantiivisanaston koko ja miten siihen vaikuttavat pienryhmätoiminta ja vanhempien koulutustausta. Aihetta on tärkeä tutkia, koska sanaston koko on yhteydessä esimerkiksi lapsen suoriutumiseen koulussa. Aiempien tutkimusten perusteella pienryhmätoiminnan avulla voidaan tukea lapsen kielellistä kehitystä. Tutkimuksissa on myös havaittu, että sosioekonominen status, etenkin vanhempien koulutustaso, voi vaikuttaa lasten varhaisiin kielellisiin taitoihin.
Tutkimukseen osallistui kaksikymmentä 4–5-vuotiasta maahanmuuttajataustaista lasta Turun alueen päiväkodeista. Lasten äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi. Tutkimusryhmän lapset (n=10) osallistuivat varhennetun suomen kielen opetuksen ryhmiin, jossa he pienryhmissä opettelivat aihepiireittäin suomen kieltä. Verrokit (n=10) eivät osallistuneet pienryhmätoimintaan. Aineistoni koostuu kuvan nimeämisestä testitilanteessa ja kahdesta spontaanin puheen tilanteesta. Vanhempien koulutustaustan tiedot kerättiin taustatietolomakkeella.
Tuloksista nähtiin, että sekä tutkimusryhmän että vertailuryhmän substantiivisanasto kehittyi tutkimuksen aikana. Lasten substantiivisanasto kasvoi testitilanteessa jokaisessa mittauspisteessä tilastollisesti merkitsevästi. Spontaanin puheen osalta substantiivisanaston määrä kasvoi merkitsevästi ensimmäisen ja toisen mittauspisteen välillä, mutta ei toisen ja kolmannen mittauspisteen välillä. Pienryhmätoiminnan ja substantiivisanaston kehityksen välillä ei havaittu yhteyttä. Myöskään vanhempien koulutustausta ei korreloinut substantiivisanaston kehityksen kanssa.
Vertailuryhmä oli lähtökohtaisesti parempi jo ennen tutkimuksen alkua. Tutkimusryhmä sai pienryhmätoiminnan vaikutuksesta vertailuryhmää kiinni toisessa mittauspisteessä. Vaikka ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, niin p-arvot olivat kuitenkin hyvin lähellä 0,05:ttä, joten mahdollisesti suuremmalla otoskoolla ero olisi ollut merkitsevä, jolloin pienryhmätoiminnalla olisi positiivinen vaikutus tutkimusryhmän lasten substantiivisanaston kehitykseen. Koulutuksen vapaus kaikille on Pohjoismaissa tasavertaisuutta lisäävä tekijä. Tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten lasten kielen kehityksestä, sekä siitä miten pienryhmätoiminta sekä vanhempien sosioekonominen status vaikuttavat siihen.
Tutkimukseen osallistui kaksikymmentä 4–5-vuotiasta maahanmuuttajataustaista lasta Turun alueen päiväkodeista. Lasten äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi. Tutkimusryhmän lapset (n=10) osallistuivat varhennetun suomen kielen opetuksen ryhmiin, jossa he pienryhmissä opettelivat aihepiireittäin suomen kieltä. Verrokit (n=10) eivät osallistuneet pienryhmätoimintaan. Aineistoni koostuu kuvan nimeämisestä testitilanteessa ja kahdesta spontaanin puheen tilanteesta. Vanhempien koulutustaustan tiedot kerättiin taustatietolomakkeella.
Tuloksista nähtiin, että sekä tutkimusryhmän että vertailuryhmän substantiivisanasto kehittyi tutkimuksen aikana. Lasten substantiivisanasto kasvoi testitilanteessa jokaisessa mittauspisteessä tilastollisesti merkitsevästi. Spontaanin puheen osalta substantiivisanaston määrä kasvoi merkitsevästi ensimmäisen ja toisen mittauspisteen välillä, mutta ei toisen ja kolmannen mittauspisteen välillä. Pienryhmätoiminnan ja substantiivisanaston kehityksen välillä ei havaittu yhteyttä. Myöskään vanhempien koulutustausta ei korreloinut substantiivisanaston kehityksen kanssa.
Vertailuryhmä oli lähtökohtaisesti parempi jo ennen tutkimuksen alkua. Tutkimusryhmä sai pienryhmätoiminnan vaikutuksesta vertailuryhmää kiinni toisessa mittauspisteessä. Vaikka ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, niin p-arvot olivat kuitenkin hyvin lähellä 0,05:ttä, joten mahdollisesti suuremmalla otoskoolla ero olisi ollut merkitsevä, jolloin pienryhmätoiminnalla olisi positiivinen vaikutus tutkimusryhmän lasten substantiivisanaston kehitykseen. Koulutuksen vapaus kaikille on Pohjoismaissa tasavertaisuutta lisäävä tekijä. Tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten lasten kielen kehityksestä, sekä siitä miten pienryhmätoiminta sekä vanhempien sosioekonominen status vaikuttavat siihen.