Fyysisen suorituskyvyn yhteys sydän- ja verisuoniterveyteen

Abstract

Aikuisiällä ilmaantuvien sydän- ja verisuonitautien kehittyminen alkaa jo lapsuudessa. Elämäntavoilla, esimerkiksi ravinnolla ja liikunnalla, on merkittavä vaikutus näiden sairauksien syntyyn. Vähäinen liikunta johtaa usein huonoon fyysiseen suorituskykyyn, jota käsitellään tässä työssä kestävyyskuntona. Se on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Lisäksi huono kestävyyskunto on yhteydessä myös muihin ristekijöihin, jotka yhdessä myötävaikuttavat sydän- ja verisuonitautien syntyyn. Tämän opinnäytetyön päätavoitteena oli kuvata kestävyyskunnon yhteyttä sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen, ilmenemiseen ja niistä aiheutuvaan kuolleisuuteen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kirjallisuushakua.

Kirjallisuuskatsauksen artikkelit haettiin PudMed-tietokannasta. Artikkeleiden valinnan kriteerinä oli, että työssä on tutkittu kestävyyskunnon yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin. Lisäksi kriteerinä artikkelien valinnassa oli, että ne on julkaistu viimeisen 10 vuoden aikana.

Opinnäytetyöhöni kuuluu kirjallisuuskatsauksen lisäksi avustaminen STRIP-tutkimuksen 26-vuotisseurannan kestävyyskunnon testauksessa sekä kirjallisen palautteen tekeminen testaukseen osallistuneille. Kestävyyskunnon testauksessa arvoitiin maksimaalinen hapenottokyky (polkupyöräergometria) ja tutkittavat suorittivat neljä lihaskuntoa mittaavaa testiä. Tutkittavat olivat osallistuneet vastaavaan hapenottokyvyn testiin 17-vuotiaina. Nyt tässä seurantatutkimuksessa tutkittavat ovat 26-vuotiaita. Naisilla keskimääräinen hapenottokyky oli pysynyt samana 9 vuoden aikana ja miehillä keskimääräinen hapenottokyky oli heikentynyt. Lihaskunnon testauksessa sekä naiset että miehet saavuttivat ylimmän kuntotason kaikissa testiosioissa kun tuloksia verrattiin 30-39 -vuotiaiden viitearvoihin.

Vaikka perimällä on vaikutusta sydän- ja verisuonitautien syntyyn ja kehittymiseen, kestävyyskunnon parantamisella ja sen ylläpidolla on tärkeä merkitys näiden tautien ehkäisyssä ja hoidossa. Kestävyyskunnon arviointi olisi tärkeää ottaa lääkärin työssä osaksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden arviointia esimerkiksi painoindeksin ja tupakoinnin huomioinnin ohella.