Sociological and ecological impacts of introduced deer populations
Mattila, Mariama (2018-03-10)
Sociological and ecological impacts of introduced deer populations
Mattila, Mariama
(10.03.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802163456
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802163456
Tiivistelmä
Human-deer interactions form an integral segment of the complex social, ecological and economic network that is important to keep in balance. As observed elsewhere, deer introductions can lead to conflict among stakeholders. Compared with deer management in rural areas, however, there is limited information on deer management in urban areas (defined as including peri-urban and semi-rural areas. It is important to investigate what the different local conditions and impacts caused by introduced deer presence in different environments and countries are, and answer the questions: What are the general public attitudes against introduced deer in populated (semi-urban/urban) areas? What factors/impacts are important in shaping these public attitudes? What are the ecological impacts? What might the management solutions be to overcome these impacts? This research was conducted in four countries: Australia, Greece, Sweden and Finland. In Australia and Finland only the social aspects of deer population growth and distribution were studied with the aim to understand differences in attitudes towards deer population presence and development; in Greece both social aspects and feeding behavior were studied, and in Sweden the focus was on forest management and deer feeding preferences. Introduced deer management in all four countries has resulted in intense debate among stakeholders, including landowners, recreational hunters, animal welfare groups, conservation organizations etc. The results give insights into general attitudes on deer, which depend on the balance between positive impacts (game value; aesthetic etc. values) vs. negative impacts (traffic accidents; browsing damage; indirect effects through changes in the abundance of other species such as predators). E.g. the development of positive attitudes toward Australia’s feral deer is contrasted by a simultaneous negative view of them as pests and / or a hunting resource. In Greece, our interviews revealed a general positive attitude of all respondents for deer presence on the study island, and in Finland approximately 90% of the respondents ‘appreciated’ having deer on their properties. The overall problem is uncontrolled introduced deer population spread over suburban territory, and no actual management. Despite the claim that recreational hunters of e.g. Australia serve to control feral deer, deer numbers are increasing, at least near major urban centres such as Brisbane, Melbourne, and Sydney. Deer-vehicle collisions are one of the major impacts in Australia, Greece and Finland caused by introduced deer populations. Browsing damage was not a major problem, as in e.g. Sweden spruce was the least preferred species and in Finland and Greece people were providing supplemental feeding during winter. Management issues related to introduced deer that need further attention include environmental and hunting legislation/policy, population monitoring (i.e. monitoring translocations, habitat use and feeding behavior), compliance to and enforcement of regulations, and the education and awareness of local communities. The current legislative approach to deer management is predominantly geared toward game hunting, with limited consideration of other values and effects. To underpin the future management of suburban deer, there is a need to involve all major decision makers – all local residents dealing on a daily basis with issues caused by deer. Additional calculations are needed to understand the economic impacts of introduced deer populations. The socioeconomic effects of introduced deer mostly depended on local needs and community awareness and there cannot be a generic approach to management in all situations or for all deer species; however, it is possible to manage deer not as pests but as a part of suburban habitat and culture. Ihmisten ja kauriseläinten väliset vuorovaikutukset muodostavat kokonaisuuden, joka koostuu sosiaalisista, ekologisista ja taloudellisista tekijöistä. Kauriiden siirtoistutukset ovat johtaneet paikallisiin konflikteihin sidosryhmien välillä. Taajamien läheisyydessä elävien kauriskantojen hoitoon liittyvistä tekijöistä tiedetään kuitenkin vähän. Ihmisten ja kauriiden välisten suhteiden ymmärtämiseksi ja tasapainottamiseksi tarvitaankin lisätietoa kauriiden läsnäolon vaikutuksista erilaisissa ympäristöissä. Väitöstyön tarkoituksena on tutkia siirtoistutettujen kaurispopulaatioiden vaikutuksia eri maiden eroavissa olosuhteissa ja vastata näistä vaikutuksista nouseviin kysymyksiin – miten siirtoistutettuihin kauriisiin suhtaudutaan taajama-alueilla, mitkä tekijät vaikuttavat näihin asenteisiin, mitkä ovat ekologiset vaikutukset ja miten keskeisiin vaikutuksiin voitaisiin vaikuttaa?
Tutkimus toteutettiin neljässä maassa: Australia, Kreikka, Ruotsi ja Suomi. Australiassa ja Suomessa tarkasteltiin kaurispopulaatioiden kasvun ja levittäytymisen sosiaalisia vaikutuksia, pyrkimyksenä ymmärtää asenteellisia eroja suhtautumisessa kauriiden läsnäoloon ja kannanmuutoksiin; Kreikassa selvitettiin lisäksi ravinnon käyttöä. Ruotsissa tutkimus keskittyi metsänhoitoon ja kauriiden ravinnonvalintaan. Luonnonvaraistuneiden kauriskantojen hoito on johtanut kaikissa maissa intensiiviseen keskusteluun sidosryhmien, kuten maanomistajien, metsästäjien sekä eläin- ja luonnonsuojelujärjestöjen, välillä. Väitöstyön tulokset auttavat ymmärtämään yleisiä asenteita, jotka riippuvat myönteisten ja kielteisten vaikutusten tasapainosta. Tutkimuksen mukaan myönteisinä vaikutuksina koettiin metsästyksen ja esteettisten elämysten kaltaiset tekijät, kielteisinä puolestaan liikenneonnettomuudet, laidunnuksen aiheuttamat tuhot sekä epäsuorat vaikutukset muiden eläinten, kuten petojen, runsauteen. Australiassa myönteisten asenteiden vastapainona on näkökulma, jonka mukaan kauriit ovat tuholaisia. Kreikassa haastattelututkimukset paljastivat yleisesti myönteisen asenteen kauriiden läsnäoloon, samoin Suomessa noin 90% vastaajista arvosti kauriiden läsnäoloa maillaan. Perusongelmaksi havaittiin siirtoistutettujen kaurispopulaatioiden rajoittamaton leviäminen taajamien ympäristöön. Huolimatta väitteistä, joiden mukaan metsästäjät rajoittavat kauriskantoja esimerkiksi Australiassa, kauriskannat kasvavat ainakin tärkeimpien asutuskeskusten ympäristössä, esimerkkeinä Brisbane, Melbourne ja Sydney. Hirvieläinkolarit ovat yksi merkittävimmistä vaikutuksista Australiassa, Kreikassa ja Suomessa. Laidunnuksen aiheuttamia tuhoja ei puolestaan koettu keskeiseksi ongelmaksi; Ruotsissa kaupallisesti tärkeä kuusi ei ollut haluttua ravintoa, Suomessa ja Kreikassa kauriille tarjottiin lisäruokaa talvikaudella. Kannanhoidossa tulisi jatkossa kiinnittää huomiota kannanseurantaan, valistukseen, ympäristö- ja metsästyslainsäädäntöön sekä säädösten täytäntöönpanoon. Nykylainsäädäntö painottuu metsästykseen, muut arvot ja vaikutukset jäävät vähemmälle huomiolle. Kauriiden kannanhoidossa tulisi huomioida kaikki sidosryhmät ja taloudelliset vaikutukset tulisi selvittää tarkemmin. Siirtoistutettujen kauriskantojen sosioekonomiset vaikutukset riippuvat paikallisista tarpeista ja yhteisön valveutuneisuudesta. Tästä syystä kaikkiin tilanteisiin ja kaurislajeihin soveltuvaa menettelytapaa ei ole. Kauriisiin ei kuitenkaan tarvitse suhtautua tuholaisina vaan kantoja voidaan hoitaa osana taajamien ympäristöä ja kulttuuria.
Kauriskantojen hoidossa tulisi kiinnittää kasvavaa huomiota kauriskantojen seurantaan, taloudellisiin vaikutuksiin, lainsäädäntöön, politiikkakysymyksiin, hoitotoimenpiteiden hyväksyttävyyteen sekä koulukseen ja valistukseen. Nykyinen lainsäädäntö painottaa metsästystä enemmän kuin muita arvoja ja vaikutuksia. Kun huomioidaan, että kauriskantojen kasvu ja levittäytyminen tapahtuvat samanaikaisesti ihmispopulaatioiden kasvun kanssa, odotettavissa on konfliktien lisääntyminen. Kauriskantojen hoidon tueksi on tarve ennakoida konfliktitilanteet ja niihin johtavat tekijät. Toimivimpien ratkaisumallien ja hoitosuunnitelmien löytämiseksi päätöksentekoon tulisi osallistaa kaikki asukasryhmät, jotka ovat päivittäin tekemisissä kauriiden vaikutusten kanssa. Siirtoistutettujen kaurispopulaatioiden sosioekonomiset vaikutukset riippuvat paikallisista tarpeista ja yleisön tiedon määrästä, joten kaikkiin tilanteisiin tai kaikkiin kaurislajeihin sopivaa yleistä hoitosuunnitelmaa tuskin löytyy. Silti kaurispopulaatioita on mahdollista hoitaa osana taajamien luontoa ja kulttuuria sen sijaan, että ne nähtäisiin vain tuholaisina.
Tutkimus toteutettiin neljässä maassa: Australia, Kreikka, Ruotsi ja Suomi. Australiassa ja Suomessa tarkasteltiin kaurispopulaatioiden kasvun ja levittäytymisen sosiaalisia vaikutuksia, pyrkimyksenä ymmärtää asenteellisia eroja suhtautumisessa kauriiden läsnäoloon ja kannanmuutoksiin; Kreikassa selvitettiin lisäksi ravinnon käyttöä. Ruotsissa tutkimus keskittyi metsänhoitoon ja kauriiden ravinnonvalintaan. Luonnonvaraistuneiden kauriskantojen hoito on johtanut kaikissa maissa intensiiviseen keskusteluun sidosryhmien, kuten maanomistajien, metsästäjien sekä eläin- ja luonnonsuojelujärjestöjen, välillä. Väitöstyön tulokset auttavat ymmärtämään yleisiä asenteita, jotka riippuvat myönteisten ja kielteisten vaikutusten tasapainosta. Tutkimuksen mukaan myönteisinä vaikutuksina koettiin metsästyksen ja esteettisten elämysten kaltaiset tekijät, kielteisinä puolestaan liikenneonnettomuudet, laidunnuksen aiheuttamat tuhot sekä epäsuorat vaikutukset muiden eläinten, kuten petojen, runsauteen. Australiassa myönteisten asenteiden vastapainona on näkökulma, jonka mukaan kauriit ovat tuholaisia. Kreikassa haastattelututkimukset paljastivat yleisesti myönteisen asenteen kauriiden läsnäoloon, samoin Suomessa noin 90% vastaajista arvosti kauriiden läsnäoloa maillaan. Perusongelmaksi havaittiin siirtoistutettujen kaurispopulaatioiden rajoittamaton leviäminen taajamien ympäristöön. Huolimatta väitteistä, joiden mukaan metsästäjät rajoittavat kauriskantoja esimerkiksi Australiassa, kauriskannat kasvavat ainakin tärkeimpien asutuskeskusten ympäristössä, esimerkkeinä Brisbane, Melbourne ja Sydney. Hirvieläinkolarit ovat yksi merkittävimmistä vaikutuksista Australiassa, Kreikassa ja Suomessa. Laidunnuksen aiheuttamia tuhoja ei puolestaan koettu keskeiseksi ongelmaksi; Ruotsissa kaupallisesti tärkeä kuusi ei ollut haluttua ravintoa, Suomessa ja Kreikassa kauriille tarjottiin lisäruokaa talvikaudella. Kannanhoidossa tulisi jatkossa kiinnittää huomiota kannanseurantaan, valistukseen, ympäristö- ja metsästyslainsäädäntöön sekä säädösten täytäntöönpanoon. Nykylainsäädäntö painottuu metsästykseen, muut arvot ja vaikutukset jäävät vähemmälle huomiolle. Kauriiden kannanhoidossa tulisi huomioida kaikki sidosryhmät ja taloudelliset vaikutukset tulisi selvittää tarkemmin. Siirtoistutettujen kauriskantojen sosioekonomiset vaikutukset riippuvat paikallisista tarpeista ja yhteisön valveutuneisuudesta. Tästä syystä kaikkiin tilanteisiin ja kaurislajeihin soveltuvaa menettelytapaa ei ole. Kauriisiin ei kuitenkaan tarvitse suhtautua tuholaisina vaan kantoja voidaan hoitaa osana taajamien ympäristöä ja kulttuuria.
Kauriskantojen hoidossa tulisi kiinnittää kasvavaa huomiota kauriskantojen seurantaan, taloudellisiin vaikutuksiin, lainsäädäntöön, politiikkakysymyksiin, hoitotoimenpiteiden hyväksyttävyyteen sekä koulukseen ja valistukseen. Nykyinen lainsäädäntö painottaa metsästystä enemmän kuin muita arvoja ja vaikutuksia. Kun huomioidaan, että kauriskantojen kasvu ja levittäytyminen tapahtuvat samanaikaisesti ihmispopulaatioiden kasvun kanssa, odotettavissa on konfliktien lisääntyminen. Kauriskantojen hoidon tueksi on tarve ennakoida konfliktitilanteet ja niihin johtavat tekijät. Toimivimpien ratkaisumallien ja hoitosuunnitelmien löytämiseksi päätöksentekoon tulisi osallistaa kaikki asukasryhmät, jotka ovat päivittäin tekemisissä kauriiden vaikutusten kanssa. Siirtoistutettujen kaurispopulaatioiden sosioekonomiset vaikutukset riippuvat paikallisista tarpeista ja yleisön tiedon määrästä, joten kaikkiin tilanteisiin tai kaikkiin kaurislajeihin sopivaa yleistä hoitosuunnitelmaa tuskin löytyy. Silti kaurispopulaatioita on mahdollista hoitaa osana taajamien luontoa ja kulttuuria sen sijaan, että ne nähtäisiin vain tuholaisina.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2865]