Tasa-arvon kehykset lapsilisäjärjestelmässä
Paasivaara, Vesa-Matti (2018-02-27)
Tasa-arvon kehykset lapsilisäjärjestelmässä
Paasivaara, Vesa-Matti
(27.02.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tasa-arvon vaihteleviin käsityksiin perustuvia kehyksiä lapsilisää koskevien lakimuutosten eduskuntakäsittelyissä. Tutkimuksessa kysytään myös, millaisia puolueiden välisiä eroja tasa-arvoa koskevissa kehyksissä on havaittavissa lapsilisää koskien.
Tutkielman teoreettisessa taustoituksessa luodaan katsaus tasa-arvon käsitteeseen. Lisäksi perehdytään siihen, miten sosiaalipolitiikan toimintatavat kietoutuvat erilaisiin tasa-arvokäsityksiin. Taustoituksessa keskitytään myös instituutiotutkimuksen muuttuviin perinteisiin sekä politiikan paradigmoihin ja kehyksiin, jotka edustavat eräänlaisia politiikkaideoiden ideaalityyppejä. Niiden avulla on mahdollista tarkastella esimerkiksi sitä, millä tavoin instituutiot rakentuvat ja kehittyvät kommunikatiivisten ja interaktiivisten prosessien tuotteina. Taustoituksessa esitellään myös lapsilisäjärjestelmän keskeisimmät muutokset sen historian ajalta ja kuvataan aikansa vallinneita paradigmoja sekä yhteiskunnallista toimintaympäristöä.
Tutkimuksen metodologia perustuu diskursiiviseen institutionalismiin. Menetelmänä aineiston analysoinnissa on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Aineisto koostuu kahdeksasta lapsilisäjärjestelmän lakimuutoksesta vuosien 1948–2011 väliltä ja niihin liittyvistä politiikka-asiakirjoista.
Analyysi paljasti, että olosuhteiden tasa-arvoon perustuviin kehyksiin vedottiin eniten lapsilisäjärjestelmän lakimuutoksiin liittyvissä diskursseissa. Argumentointi perustui pääsääntöisesti kolmeen erilaiseen kehykseen: lapsiluvusta aiheutuvaan taloudelliseen huono-osaisuuteen, perheen varallisuudesta tai perheen rakenteellisista tekijöistä johtuvaan köyhyyteen. Näyttäisi siltä, että lapsilisä profiloitui politiikkadiskursseissa jo varhaisessa vaiheessa eräänlaiseksi vähävaraisten tueksi, josta muodostui instituution vallitseva mentaalinen malli. Mentaalinen malli köyhien tuesta saattoi muodostua esteeksi instituution radikaaleille muutoksille. Lopputulosten tasa-arvoon perustuvia kehyksiä esiintyi toisiksi eniten ja ne yleistyivät tultaessa lähemmäs nykyaikaa hyvinvointivaltioprojektin edetessä. Hieman yllättäväkin tulos oli se, että mahdollisuuksien tasa-arvoon viittaavia kehyksiä esiintyi harvakseltaan. Puolueiden näkökulmasta aineistosta paljastui selkeitä eroja kehyksissä ja tietyt puolueet profiloituivat vahvasti jonkin kehyksen alle. Tästä huolimatta historian aikana nähtiin myös vahvoja linjamuutoksia usean puolueen kohdalla. Kehysten ”omistajat” vaihtelivat ajan saatossa ja esimerkiksi valtapositiolla näyttäisi olevan tärkeä merkitys tasa-arvoa kehystettäessä. Johtopäätöksissä pohditaan lopuksi, mitä tulokset kertovat lapsilisän institutionaalisesta luonteesta ja muutoksesta, politiikkaideoista sekä arvioidaan tutkimuksen metodologiaa.
Tutkielman teoreettisessa taustoituksessa luodaan katsaus tasa-arvon käsitteeseen. Lisäksi perehdytään siihen, miten sosiaalipolitiikan toimintatavat kietoutuvat erilaisiin tasa-arvokäsityksiin. Taustoituksessa keskitytään myös instituutiotutkimuksen muuttuviin perinteisiin sekä politiikan paradigmoihin ja kehyksiin, jotka edustavat eräänlaisia politiikkaideoiden ideaalityyppejä. Niiden avulla on mahdollista tarkastella esimerkiksi sitä, millä tavoin instituutiot rakentuvat ja kehittyvät kommunikatiivisten ja interaktiivisten prosessien tuotteina. Taustoituksessa esitellään myös lapsilisäjärjestelmän keskeisimmät muutokset sen historian ajalta ja kuvataan aikansa vallinneita paradigmoja sekä yhteiskunnallista toimintaympäristöä.
Tutkimuksen metodologia perustuu diskursiiviseen institutionalismiin. Menetelmänä aineiston analysoinnissa on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Aineisto koostuu kahdeksasta lapsilisäjärjestelmän lakimuutoksesta vuosien 1948–2011 väliltä ja niihin liittyvistä politiikka-asiakirjoista.
Analyysi paljasti, että olosuhteiden tasa-arvoon perustuviin kehyksiin vedottiin eniten lapsilisäjärjestelmän lakimuutoksiin liittyvissä diskursseissa. Argumentointi perustui pääsääntöisesti kolmeen erilaiseen kehykseen: lapsiluvusta aiheutuvaan taloudelliseen huono-osaisuuteen, perheen varallisuudesta tai perheen rakenteellisista tekijöistä johtuvaan köyhyyteen. Näyttäisi siltä, että lapsilisä profiloitui politiikkadiskursseissa jo varhaisessa vaiheessa eräänlaiseksi vähävaraisten tueksi, josta muodostui instituution vallitseva mentaalinen malli. Mentaalinen malli köyhien tuesta saattoi muodostua esteeksi instituution radikaaleille muutoksille. Lopputulosten tasa-arvoon perustuvia kehyksiä esiintyi toisiksi eniten ja ne yleistyivät tultaessa lähemmäs nykyaikaa hyvinvointivaltioprojektin edetessä. Hieman yllättäväkin tulos oli se, että mahdollisuuksien tasa-arvoon viittaavia kehyksiä esiintyi harvakseltaan. Puolueiden näkökulmasta aineistosta paljastui selkeitä eroja kehyksissä ja tietyt puolueet profiloituivat vahvasti jonkin kehyksen alle. Tästä huolimatta historian aikana nähtiin myös vahvoja linjamuutoksia usean puolueen kohdalla. Kehysten ”omistajat” vaihtelivat ajan saatossa ja esimerkiksi valtapositiolla näyttäisi olevan tärkeä merkitys tasa-arvoa kehystettäessä. Johtopäätöksissä pohditaan lopuksi, mitä tulokset kertovat lapsilisän institutionaalisesta luonteesta ja muutoksesta, politiikkaideoista sekä arvioidaan tutkimuksen metodologiaa.