Miten lääkäri mukauttaa kieltään suomea toisena kielenä puhuvan potilaan taitotasoon sopivammaksi?
Keskikiikonen, Fanni (2018-03-05)
Miten lääkäri mukauttaa kieltään suomea toisena kielenä puhuvan potilaan taitotasoon sopivammaksi?
Keskikiikonen, Fanni
(05.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin maahanmuuttajille suunnatun puheen (engl. foreigner talk) piirteitä sellaisilla lääkärin vastaanotoilla, joilla lääkäri puhuu suomea äidinkielenään ja potilas toisena kielenä. Keskityn tutkimuksessani siihen, miten lääkäri yksinkertaistaa puhettaan sanastoltaan ja lauserakenteiltaan sekä keskustelun sekventiaalisen rakentumisen kautta potilaalle helpommin ymmärrettäväksi. Tutkimusmetodini on keskustelunanalyysi. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivista eli olen keskittynyt kielen piirteiden laadulliseen analysointiin.
Tutkimukseni on osa Monikulttuuriset kohtaamiset lääkärin vastaanotolla -hanketta, jonka tavoitteena on selvittää kielellisistä ja kulttuurisista eroista johtuvia vuorovaikutuksellisia haasteita sekä niihin liittyviä selviytymiskeinoja. Oma tutkimukseni antaa erityisesti tietoa siitä, millä kielellisillä keinoilla suomalaiset lääkärit pyrkivät sujuvoittamaan vuorovaikutusta kakkoskielisen potilaan kanssa. Hankkeelta saamani aineisto koostuu yhdeksästä yleislääkärin vastaanotosta, jotka on videoitu ja äänitetty Turussa vuosina 2012−2013. Lääkäreitä on aineistossani yhteensä viisi ja potilaita yhdeksän.
Tutkimukseni perusteella aineistoni lääkäreistä erottui yksi, jonka puhe oli voimakkaasti yksinkertaistettua: hänen puheessaan esiintyi konkreettisia ja yleisesti käytettyjä sanavalintoja, implisiittisiä ja eksplisiittisiä sanaselityksiä sekä ymmärtämistä helpottavia eleitä. Lauserakenteiden yksinkertaistamista esiintyi tämän lääkärin neljästä vastaanotosta lähinnä yhdellä, jolla potilaan kielitaito oli aineistoni muihin S2-puhujiin verrattuna puutteellisin. Mukauttaminen johti tällöin myös puheen epäkieliopillisiin ilmauksiin. Muilla neljällä lääkärillä mukauttaminen ei ollut niin voimakasta tai yksinkertaistuksia ei ollut juuri lainkaan.
Aiheesta on tähän mennessä tehty suomen kielessä varsin vähän tutkimusta. Suomea toisena kielenä puhuvien maahanmuuttajien kanssa keskustelu on kuitenkin entistä tavallisempi osa suomalaisten arkipäivää esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa. Tämä puoltaa aihetta käsittelevän tutkimuksen tarpeellisuutta.
Tutkimukseni on osa Monikulttuuriset kohtaamiset lääkärin vastaanotolla -hanketta, jonka tavoitteena on selvittää kielellisistä ja kulttuurisista eroista johtuvia vuorovaikutuksellisia haasteita sekä niihin liittyviä selviytymiskeinoja. Oma tutkimukseni antaa erityisesti tietoa siitä, millä kielellisillä keinoilla suomalaiset lääkärit pyrkivät sujuvoittamaan vuorovaikutusta kakkoskielisen potilaan kanssa. Hankkeelta saamani aineisto koostuu yhdeksästä yleislääkärin vastaanotosta, jotka on videoitu ja äänitetty Turussa vuosina 2012−2013. Lääkäreitä on aineistossani yhteensä viisi ja potilaita yhdeksän.
Tutkimukseni perusteella aineistoni lääkäreistä erottui yksi, jonka puhe oli voimakkaasti yksinkertaistettua: hänen puheessaan esiintyi konkreettisia ja yleisesti käytettyjä sanavalintoja, implisiittisiä ja eksplisiittisiä sanaselityksiä sekä ymmärtämistä helpottavia eleitä. Lauserakenteiden yksinkertaistamista esiintyi tämän lääkärin neljästä vastaanotosta lähinnä yhdellä, jolla potilaan kielitaito oli aineistoni muihin S2-puhujiin verrattuna puutteellisin. Mukauttaminen johti tällöin myös puheen epäkieliopillisiin ilmauksiin. Muilla neljällä lääkärillä mukauttaminen ei ollut niin voimakasta tai yksinkertaistuksia ei ollut juuri lainkaan.
Aiheesta on tähän mennessä tehty suomen kielessä varsin vähän tutkimusta. Suomea toisena kielenä puhuvien maahanmuuttajien kanssa keskustelu on kuitenkin entistä tavallisempi osa suomalaisten arkipäivää esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa. Tämä puoltaa aihetta käsittelevän tutkimuksen tarpeellisuutta.