”Metässä kun pagajat ni mettä kuuloo” : Luonnonhaltijat ja luontosuhde inkeriläispakolaisten muistoissa
Nurmisto, Lauri (2018-03-05)
”Metässä kun pagajat ni mettä kuuloo” : Luonnonhaltijat ja luontosuhde inkeriläispakolaisten muistoissa
Nurmisto, Lauri
(05.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat inkerinsuomalaisten ja inkeroisten luonnonhaltijoita ja luonnonilmiöitä koskevat perinteiset uskomukset, tarinat, memoraatit ja riitit. Tutkielman aineistona on ensisijaisesti TKU-kokoelman Inkerinprojektin aineisto, joka on kerätty haastatteluin muistitietotutkimuksena Neuvostoliitosta toisen maailmansodan jälkeen paenneiden pakolaisten keskuudesta. Marjatta Jauhiaisen Suomalaiset uskomustarinat (1999) -teokseen sekä eräisiin muihin teoksiin vertaamalla pyrin saamaan selville mikä osuus aineistosta on lähtöisin suomalais-karjalaisesta kansanperinteestä, mikä itsenäistä inkeriläisperinnettä, kristinuskosta omaksuttua tai lainaa venäläisiltä. Pyrin selvittämään, miten maalaisperinne on sopeutunut nykyaikaisempiin elinoloihin. Kertojien ja kokijoiden psykologiaa pohdin tarjotakseni selityksiä heidän kokemuksilleen.
Pako kotiseudulta aiheutti sen, että suuri osa paikkaan sidotusta perinteestä unohtui, joskin kansanuskon asema oli heikentynyt jo ennen sitä, ja humalatilalla tai epärehellisyydellä on usein selitetty kokemuksia yliluonnollisista ilmiöistä, samoin kuin ”taikauskosta” tai epäilyttävien riittien suorittamisesta on syytetty mustalaisia tai toisuskoisia. Haastateltavat eivät ole eläneet tyhjiössä, vaan esimerkiksi koululla on ollut vaikutusta heidän yliluonnollista koskeviin käsityksiinsä. Useimmiten luonto on koettu vaaralliseksi, luonnonhaltijat, -ilmiöt ja muut olennot uhkaavat ihmistä ja niiltä täytyy siten suojautua joko suomalais-karjalaisen perinteen tai kristinuskon keinoin, kuten rukoilun ja ikonien avulla.
Tutkielman rajatusta pituudesta johtuen koko TKU-kokoelman Inkerinprojektin aineistoa oli mahdoton käydä läpi, joten siitä riittää vielä tutkimista tulevaisuudessakin. Uskon kuitenkin saturaatiopisteen omille mielenkiinnon kohteilleni tulleen vastaan, eli uuden aineiston lisääminen ei olennaisesti muuttaisi tutkimuksessa annettua kuvaa inkeriläisistä luontouskomuksista.
Pako kotiseudulta aiheutti sen, että suuri osa paikkaan sidotusta perinteestä unohtui, joskin kansanuskon asema oli heikentynyt jo ennen sitä, ja humalatilalla tai epärehellisyydellä on usein selitetty kokemuksia yliluonnollisista ilmiöistä, samoin kuin ”taikauskosta” tai epäilyttävien riittien suorittamisesta on syytetty mustalaisia tai toisuskoisia. Haastateltavat eivät ole eläneet tyhjiössä, vaan esimerkiksi koululla on ollut vaikutusta heidän yliluonnollista koskeviin käsityksiinsä. Useimmiten luonto on koettu vaaralliseksi, luonnonhaltijat, -ilmiöt ja muut olennot uhkaavat ihmistä ja niiltä täytyy siten suojautua joko suomalais-karjalaisen perinteen tai kristinuskon keinoin, kuten rukoilun ja ikonien avulla.
Tutkielman rajatusta pituudesta johtuen koko TKU-kokoelman Inkerinprojektin aineistoa oli mahdoton käydä läpi, joten siitä riittää vielä tutkimista tulevaisuudessakin. Uskon kuitenkin saturaatiopisteen omille mielenkiinnon kohteilleni tulleen vastaan, eli uuden aineiston lisääminen ei olennaisesti muuttaisi tutkimuksessa annettua kuvaa inkeriläisistä luontouskomuksista.