Aikuisten korkeakouluopiskelijoiden oppimisen säätely ja oppimaan oppiminen
Johansson, Petteri (2018-03-05)
Aikuisten korkeakouluopiskelijoiden oppimisen säätely ja oppimaan oppiminen
Johansson, Petteri
(05.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Väestön vanheneminen on tuonut mukanaan erilaisia sosioekonomisia muutoksia. Näiden muutosten myötä aikuisväestö joutuu uudelleenkouluttautumaan eri asteen opinnoissa aikaisempaa useammin. Tilanne on aikuisopiskelijalle haastava erityisesti, jos tämän opiskelutaidoissa on puutteita tai ne eivät vastaa opinnoissa tarvittavaa osaamistasoa.
Tutkielma käsittelee aikuisten korkeakouluopiskelijoiden oppimistaitoja ja niiden kehittymiseen vaikuttaneita tekijöitä. Oppimistaitoja tarkasteltiin itsesäätelytaitojen näkökulmasta, joilla opiskelija säätelee oppimisprosessiaan kognitiivisia-, metakognitiivisia- ja affektiivisia itsesäätelystrategioita käyttämällä. Lisäksi opiskelijoiden oppimiseen vaikuttaa heidän oppimistyylinsä, joka muodostuu muun muassa opiskelijan tavasta hyödyntää itsesäätelystrategioita.
Oppimistaitojen kehittymistä tarkasteltiin formaalien ja informaalien muuttujien näkökulmasta. Tässä tutkielmassa formaaleja tekijöitä olivat opetuksen strategiat ja muut oppimisen järjestelyt sekä prosessimuotoisen opetuksen malli. Informaaleja oppimistaitoihin vaikuttaneita tekijöitä olivat esimerkiksi aikuisuuden myötä tullut kypsyys sekä perhe-elämän ja työn vaikutus oppimistaitoihin.
Tutkielman empiirinen osa toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkielman aineistonkeruuta varten haastateltiin kahdeksaa korkeakouluopiskelijaa (n=8), joista puolet olivat Turun yliopiston ja puolet Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Aineistonkeruu toteutettiin yksilökohtaisina teemahaastatteluina, joista saatu aineisto analysoitiin induktiivista ja abduktiivista koodaustyyliä käyttämällä. Tutkimustuloksista selvisi, että ryhmät erosivat toisistaan oppimistyyleiltään ja osin myös itsesäätelytaidoiltaan. Oppimistaitojen kehitykseen vaikuttaneiden formaalien ja informaalien tekijöiden osalta ryhmien tulokset olivat lähempänä toisiaan.
Oppimisen teorioiden moninaisuudesta johtuen tutkielman lähtökohdat olivat haastavat. Tutkielman empiirisen osan aineistonkeruun lähtöasetelma ei ollut täysin tasapuolinen kahden ryhmän näkökulmasta, sillä tutkimusta ohjaavan teoreettisen viitekehyksen perusteella laadittu kysymyksenasettelu oli joiltain osin yliopisto-opiskelijoiden oppimisen arkipäivää painottavampi. Jatkotutkimuksia ajatellen kysymyksenasettelussa tulisi huomioida kattavammin tutkinnon ja oppilaitoksen erityispiirteet ainakin vertailevassa tutkimusasetelmassa. Myös opettajien ja muiden koulutuksen järjestäjien näkökulma oppimistaitojen kehittymiseen muodostaisi täydentävän jatkotutkimuskohteen tutkielmalle.
Tutkielma käsittelee aikuisten korkeakouluopiskelijoiden oppimistaitoja ja niiden kehittymiseen vaikuttaneita tekijöitä. Oppimistaitoja tarkasteltiin itsesäätelytaitojen näkökulmasta, joilla opiskelija säätelee oppimisprosessiaan kognitiivisia-, metakognitiivisia- ja affektiivisia itsesäätelystrategioita käyttämällä. Lisäksi opiskelijoiden oppimiseen vaikuttaa heidän oppimistyylinsä, joka muodostuu muun muassa opiskelijan tavasta hyödyntää itsesäätelystrategioita.
Oppimistaitojen kehittymistä tarkasteltiin formaalien ja informaalien muuttujien näkökulmasta. Tässä tutkielmassa formaaleja tekijöitä olivat opetuksen strategiat ja muut oppimisen järjestelyt sekä prosessimuotoisen opetuksen malli. Informaaleja oppimistaitoihin vaikuttaneita tekijöitä olivat esimerkiksi aikuisuuden myötä tullut kypsyys sekä perhe-elämän ja työn vaikutus oppimistaitoihin.
Tutkielman empiirinen osa toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkielman aineistonkeruuta varten haastateltiin kahdeksaa korkeakouluopiskelijaa (n=8), joista puolet olivat Turun yliopiston ja puolet Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Aineistonkeruu toteutettiin yksilökohtaisina teemahaastatteluina, joista saatu aineisto analysoitiin induktiivista ja abduktiivista koodaustyyliä käyttämällä. Tutkimustuloksista selvisi, että ryhmät erosivat toisistaan oppimistyyleiltään ja osin myös itsesäätelytaidoiltaan. Oppimistaitojen kehitykseen vaikuttaneiden formaalien ja informaalien tekijöiden osalta ryhmien tulokset olivat lähempänä toisiaan.
Oppimisen teorioiden moninaisuudesta johtuen tutkielman lähtökohdat olivat haastavat. Tutkielman empiirisen osan aineistonkeruun lähtöasetelma ei ollut täysin tasapuolinen kahden ryhmän näkökulmasta, sillä tutkimusta ohjaavan teoreettisen viitekehyksen perusteella laadittu kysymyksenasettelu oli joiltain osin yliopisto-opiskelijoiden oppimisen arkipäivää painottavampi. Jatkotutkimuksia ajatellen kysymyksenasettelussa tulisi huomioida kattavammin tutkinnon ja oppilaitoksen erityispiirteet ainakin vertailevassa tutkimusasetelmassa. Myös opettajien ja muiden koulutuksen järjestäjien näkökulma oppimistaitojen kehittymiseen muodostaisi täydentävän jatkotutkimuskohteen tutkielmalle.