Sivistystoimen johtaminen tulevaisuuden kunnassa
Mattila, Eija (2018-03-12)
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sivistysjohtajien ja muiden kunta-alan asiantuntijoiden näkemyksiä sivistyspalveluiden roolista tulevaisuuden kunnassa, sivistysjohtajien verkostoista ja verkostojohtamisen haasteista tulevassa kunnassa. Tutkimuksen taustalla on valmisteilla oleva sote- ja maakuntauudistus, jossa tähdätään kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtämiseen maakuntien järjestämisvastuulle. Tutkimus edustaa kvalitatiivista tutkimusotetta ja aineistonkeruumenetelmänä olivat teemahaastattelut. Tutkimus täydentää aiempia kuntajohtajiin sekä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiseen kohdistuneita tutkimuksia, tuomalla esiin sivistyspalveluiden näkökulman.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat julkisen sektorin johtamisparadigmat ja verkostojohtamisen teoriat. Johtamisparadigmoista nostetaan esiin uusi julkisjohtaminen sekä erityisesti uusi julkinen hallinta, jonka keskiössä on verkostojen hallinta ja palvelutuotannon uudistaminen yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kesken, kuntalaisia osallistaen. Tämänkaltainen kumppanuuteen perustuva yhteistyö edellyttää uudenlaista johtajuutta.
Kuntien nykyiset käytännöt heijastivat vielä uuden julkisjohtamisen mukaista toimintakulttuuria, jossa kunnat melko itsenäisesti asettavat omat tavoitteensa ja rakentavat haluamansa palvelutuotannon kokonaisuuden. Myös verkostojen hallinnassa kuntien nykyiset käytännöt heijastivat enemmän yhteistyön ja koordinaation kuin kumppanuuden astetta. Sen sijaan näkemykset tulevaisuuden kun-nasta ja verkostojohtamisen haasteista heijastivat kuitenkin jo uuden julkisen hallinnan mukaista paradigmaa, jossa palvelutuotanto tapahtuu eri sektoreiden välisenä yhteistyönä, kuntalaisia osallistaen ja dialogiin mukaan ottaen.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että meneillään olevan sote- ja maakuntauudistuksen taustalla ovat uuden julkisjohtamisen paradigman mukaiset tavoitteet taloudellisuuden ja tehokkuuden lisäämisestä sekä paremmasta asiakaslähtöisyydestä. Sivistystoimen roolin nähdään tulevassa muutoksessa kasvavan ainakin suhteessa kunnan henkilöstömäärään ja budjettilukuihin, mutta muutos sivistyskunnaksi edellyttää myös toimintakulttuurin muutosta. Onnistunut verkostojen hallinta vaatii aikaa ja resursseja, mikä voi olla syynä siihen, etteivät tehokkuuspaineiden alla kamppailevat kunnat ole vielä omaksuneet kumppanuuteen perustuvia toimintatapoja. Uusi julkinen hallinta edellyttää myös kuntalaisten vahvempaa osallistumista palvelutuotantoon. Kuntalaiset kuitenkin jättäytyvät mieluummin palveluja kuluttavan asiakkaan rooliin. Tämä haastaa kuntia ottamaan asukkaitaan paremmin mukaan palvelujen suunnitteluun ja ohjaamaan heitä suurempaan vastuunottoon omasta ja yhteisönsä hyvinvoinnista.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat julkisen sektorin johtamisparadigmat ja verkostojohtamisen teoriat. Johtamisparadigmoista nostetaan esiin uusi julkisjohtaminen sekä erityisesti uusi julkinen hallinta, jonka keskiössä on verkostojen hallinta ja palvelutuotannon uudistaminen yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kesken, kuntalaisia osallistaen. Tämänkaltainen kumppanuuteen perustuva yhteistyö edellyttää uudenlaista johtajuutta.
Kuntien nykyiset käytännöt heijastivat vielä uuden julkisjohtamisen mukaista toimintakulttuuria, jossa kunnat melko itsenäisesti asettavat omat tavoitteensa ja rakentavat haluamansa palvelutuotannon kokonaisuuden. Myös verkostojen hallinnassa kuntien nykyiset käytännöt heijastivat enemmän yhteistyön ja koordinaation kuin kumppanuuden astetta. Sen sijaan näkemykset tulevaisuuden kun-nasta ja verkostojohtamisen haasteista heijastivat kuitenkin jo uuden julkisen hallinnan mukaista paradigmaa, jossa palvelutuotanto tapahtuu eri sektoreiden välisenä yhteistyönä, kuntalaisia osallistaen ja dialogiin mukaan ottaen.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että meneillään olevan sote- ja maakuntauudistuksen taustalla ovat uuden julkisjohtamisen paradigman mukaiset tavoitteet taloudellisuuden ja tehokkuuden lisäämisestä sekä paremmasta asiakaslähtöisyydestä. Sivistystoimen roolin nähdään tulevassa muutoksessa kasvavan ainakin suhteessa kunnan henkilöstömäärään ja budjettilukuihin, mutta muutos sivistyskunnaksi edellyttää myös toimintakulttuurin muutosta. Onnistunut verkostojen hallinta vaatii aikaa ja resursseja, mikä voi olla syynä siihen, etteivät tehokkuuspaineiden alla kamppailevat kunnat ole vielä omaksuneet kumppanuuteen perustuvia toimintatapoja. Uusi julkinen hallinta edellyttää myös kuntalaisten vahvempaa osallistumista palvelutuotantoon. Kuntalaiset kuitenkin jättäytyvät mieluummin palveluja kuluttavan asiakkaan rooliin. Tämä haastaa kuntia ottamaan asukkaitaan paremmin mukaan palvelujen suunnitteluun ja ohjaamaan heitä suurempaan vastuunottoon omasta ja yhteisönsä hyvinvoinnista.