Kollageenireseptori α2-integriini säätelee eturauhassyöpäsolujen geeniekspressiota ja invaasiota
Parikainen, Marjaana (2018-03-12)
Kollageenireseptori α2-integriini säätelee eturauhassyöpäsolujen geeniekspressiota ja invaasiota
Parikainen, Marjaana
(12.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Syövän kantasolut ovat kantasolunkaltaisia erilaistumattomia syöpäsoluja, jotka pystyvät synnyttämään uuden kasvaimen. Syövän kantasolujen solusykli on hitaampaa ja ne kestävät syöpähoitoja paremmin kuin erilaistuneet syöpäsolut. Siten ne saattavat aiheuttaa syövän uusiutumisen. Eturauhassyövän kantasoluissa ilmentyy paljon α2β1-integriiniä, joka välittää solujen sitoutumista soluväliaineeseen, erityisesti kollageeni I:een. α2β1-integriinillä on tärkeä rooli eturauhassyövän leviämisessä luuhun, jonka soluväliaine koostuu pääasiassa α2β1-integriinin ligandista, kollageeni I:stä. Erikoistyössä tutkittiin, miten α2-integriini vaikuttaa DU145-eturauhassyöpäsolujen geenien ilmentymiseen ja invaasioon.
Erikoistyössä käytettiin neljää DU145-solutyyppiä: 1) α2β1-integriiniä ilmentäviä villityypin soluja DU145WT (α2+), 2) DU145KO (α2-) -soluja, joista α2-integriinin geeni on poistettu CRISPR/Cas9-tekniikalla, 3) DU145KO+α2 (α2+) -soluja, joihin α2-integriinin ilmentyminen on palautettu transfektoimalla DU145KO (α2-) -soluihin α2-integriinin geeni sekä 4) DU145KO+vektori (α2-) -soluja, joihin on transfektoitu kontrollivektori. Tutkimuksessa käytettiin 2D- ja 3D-solukasvatusmalleja sekä 2D-kasvatuksissa erilaisia kasvualustoja. DU145-solutyyppien välillä NGS-tulosten perusteella erilaisesti ilmentyvien geenien ekspressiota tutkittiin qPCR:llä RNA-tasolla ja Western blot -menetelmällä proteiinitasolla. Proteiinien lokalisaatiota tarkasteltiin immunofluoresenssimikroskopialla. Lisäksi tutkittiin solujen invaasiota Matrigeeliin ja kollageeni I:een.
qPCR:llä tutkittujen 12 geenin solutyyppien väliset ilmentymiserot noudattivat sekvensoinnin tuloksia. qPCR-tulosten perusteella valikoitujen VWA2:n (tyvikalvoproteiini) ja PKP1:n (soluadheesioproteiini) ilmentymiserot proteiinitasolla olivat samansuuntaiset kuin RNA-tasolla. Lisäksi havaittiin, että α2β1‒kollageeni I -vuorovaikutus lisäsi solutyyppien välisiä RNA-ilmentymiseroja suurimmalla osalla tutkituista 12 geenistä, minkä perusteella α2-integriinin aktivoituminen säätelee näiden geenien ilmentymistä. Mikros-kopialla tutkittujen VWA2-, PKP1- ja SVEP1 (soluadheesioproteiini) -proteiinien lokalisaatiossa ei havaittu eroja solutyyppien välillä. Invaasiokokeiden tulosten perusteella α2-integriiniä ilmentävät DU145-solut olivat invasiivisempia sekä Matrigeeliin että kollageeni I:een. Erikoistyön tulosten perusteella α2-integriini säätelee eturauhassyöpäsolujen geeniekspressiota ja lisää solujen invaasiota. Siten α2β1-integriiniin kohdentuvan syöpähoidon avulla voitaisiin mahdollisesti estää eturauhassyövän luuetäpesäkkeiden muodostuminen.
Erikoistyössä käytettiin neljää DU145-solutyyppiä: 1) α2β1-integriiniä ilmentäviä villityypin soluja DU145WT (α2+), 2) DU145KO (α2-) -soluja, joista α2-integriinin geeni on poistettu CRISPR/Cas9-tekniikalla, 3) DU145KO+α2 (α2+) -soluja, joihin α2-integriinin ilmentyminen on palautettu transfektoimalla DU145KO (α2-) -soluihin α2-integriinin geeni sekä 4) DU145KO+vektori (α2-) -soluja, joihin on transfektoitu kontrollivektori. Tutkimuksessa käytettiin 2D- ja 3D-solukasvatusmalleja sekä 2D-kasvatuksissa erilaisia kasvualustoja. DU145-solutyyppien välillä NGS-tulosten perusteella erilaisesti ilmentyvien geenien ekspressiota tutkittiin qPCR:llä RNA-tasolla ja Western blot -menetelmällä proteiinitasolla. Proteiinien lokalisaatiota tarkasteltiin immunofluoresenssimikroskopialla. Lisäksi tutkittiin solujen invaasiota Matrigeeliin ja kollageeni I:een.
qPCR:llä tutkittujen 12 geenin solutyyppien väliset ilmentymiserot noudattivat sekvensoinnin tuloksia. qPCR-tulosten perusteella valikoitujen VWA2:n (tyvikalvoproteiini) ja PKP1:n (soluadheesioproteiini) ilmentymiserot proteiinitasolla olivat samansuuntaiset kuin RNA-tasolla. Lisäksi havaittiin, että α2β1‒kollageeni I -vuorovaikutus lisäsi solutyyppien välisiä RNA-ilmentymiseroja suurimmalla osalla tutkituista 12 geenistä, minkä perusteella α2-integriinin aktivoituminen säätelee näiden geenien ilmentymistä. Mikros-kopialla tutkittujen VWA2-, PKP1- ja SVEP1 (soluadheesioproteiini) -proteiinien lokalisaatiossa ei havaittu eroja solutyyppien välillä. Invaasiokokeiden tulosten perusteella α2-integriiniä ilmentävät DU145-solut olivat invasiivisempia sekä Matrigeeliin että kollageeni I:een. Erikoistyön tulosten perusteella α2-integriini säätelee eturauhassyöpäsolujen geeniekspressiota ja lisää solujen invaasiota. Siten α2β1-integriiniin kohdentuvan syöpähoidon avulla voitaisiin mahdollisesti estää eturauhassyövän luuetäpesäkkeiden muodostuminen.