Geometrisen keskiarvon maksimointi osakeportfolion allokaatiostrategiana : Empiirinen tutkimus OMXH25 osakkeilla 2005–2014
Kuorikoski, Panu (2018-03-13)
Geometrisen keskiarvon maksimointi osakeportfolion allokaatiostrategiana : Empiirinen tutkimus OMXH25 osakkeilla 2005–2014
Kuorikoski, Panu
(13.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Markowitzin artikkeli vuodelta 1952 voidaan nähdä alkupisteenä edelleen rahoitusteorian kivijalkaan kuuluvan modernin portfolioteorian kehitykselle. Samoihin aikoihin alkoi myös geometrisen tuottovauhdin maksimointiin tähtäävän portfolioteorian kehittäminen. Strategian voidaan nähdä saaneen inspiraation John Kellyn kehittämästä vedonlyöntistrategiasta, joka optimoi panoskokoa uhkapelurin loppuvarallisuuden maksimoimiseksi. Osakemarkkinoihin geometristä keskiarvoa maksimoivaa strategiaa (GMM-strategia) sovelsi ensimmäisenä Henry Latane argumentoiden sen oleva objektiivinen strategia, sillä se antaa vain yhden optimaalisen allokaation perustuen kysymykseen: Mikä allokaatio maksimoi odotetun varallisuuden sijoitushorisontin lopussa? Strategia jäi kuitenkin akateemisessa tutkimuksessa pienemmälle huomiolle, sillä sen vaatimat laskutoimitukset olivat siihen aikaan hankalia toteuttaa tehokkaiden tietokoneiden puuttuessa ja sen tuottamat portfoliot koettiin liian riskillisiksi sijoittajien käyttöön. Tässä tutkielmassa selvitetään, onko valtavirta sivuuttanut GMM-strategian syystä pitkän aikavälin sijoittamisessa vai voitaisiinko sitä mahdollisesti hyödyntää osakeportfolion allokoinnissa soveltaen riskienhallitsemiseen ja ennustetarkkuuden parantamiseen tähtääviä menetelmiä.
Tutkielma painottuu OMXH25-indeksiin 1.1.2005 kuuluneilla osakkeilla toteutettuun empiiriseen tutkimukseen. Osakkeilla analysoitiin useita skenaarioita, jotka eroavat toisistaan mm. uudelleenallokoinnin, painorajoituksien ja kutistusmenetelmien käytön suhteen. GMM-strategiaa verrataan Sharpen suhdetta maksimoivaan ja 1/N-tasaosuuksin sijoittavaan strategiaan sekä OMXH Benchmark Cap -indeksiin. Analyysiin käytetään kuukausittaista kokonaistuottodataa 1.1.2005–31.12.2014. Empiirisessä tutkimuksessa havaitaan strategian toteuttavan teorian mukaisia ominaisuuksiaan hyvin otoksen sisäisessä analyysissä. Toisin kuin aikaisemmissa empiirisissä tutkimuksissa strategia toimii kuitenkin heikosti otoksen ulkopuolisessa analyysissä. Riskien hallitsemiseen ja suurten tappioiden rajaamiseen pyrkivien menetelmien käyttö ei merkittävästi muuta tuloksia.
Empiirisen osuuden tulokset eivät rohkaise GMM-strategian käyttöön osakkeista koostuvan portfolion allokoinnissa. Kirjallisuuskatsauksessa kävi ilmi, että GMM-strategia on erittäin herkkä tuottoestimaateissa esiintyvälle estimointivirheille verrattuna esimerkiksi Sharpen suhdetta maksimoivaan portfoliostrategiaan. Empiirisen tutkimuksen tuloksia analysoidessa havaittiin viitteitä siitä, että GMM-strategian huonot tulokset otoksen ulkopuolisessa analyysissä johtuvat suurimmaksi osaksi heikoista tuottoestimaateista ja varsin pienikin parannus tuottoestimaattien tarkkuudessa tekee suuren eron loppuvarallisuuteen. Johtopäätöksenä GMM-strategiaa tulisi soveltaa osakeportfolion allokointiin ainoastaan, mikäli tuottoestimaatteihin voidaan odottaa sisältyvän vain vähäisesti estimointivirhettä.
Tutkielma painottuu OMXH25-indeksiin 1.1.2005 kuuluneilla osakkeilla toteutettuun empiiriseen tutkimukseen. Osakkeilla analysoitiin useita skenaarioita, jotka eroavat toisistaan mm. uudelleenallokoinnin, painorajoituksien ja kutistusmenetelmien käytön suhteen. GMM-strategiaa verrataan Sharpen suhdetta maksimoivaan ja 1/N-tasaosuuksin sijoittavaan strategiaan sekä OMXH Benchmark Cap -indeksiin. Analyysiin käytetään kuukausittaista kokonaistuottodataa 1.1.2005–31.12.2014. Empiirisessä tutkimuksessa havaitaan strategian toteuttavan teorian mukaisia ominaisuuksiaan hyvin otoksen sisäisessä analyysissä. Toisin kuin aikaisemmissa empiirisissä tutkimuksissa strategia toimii kuitenkin heikosti otoksen ulkopuolisessa analyysissä. Riskien hallitsemiseen ja suurten tappioiden rajaamiseen pyrkivien menetelmien käyttö ei merkittävästi muuta tuloksia.
Empiirisen osuuden tulokset eivät rohkaise GMM-strategian käyttöön osakkeista koostuvan portfolion allokoinnissa. Kirjallisuuskatsauksessa kävi ilmi, että GMM-strategia on erittäin herkkä tuottoestimaateissa esiintyvälle estimointivirheille verrattuna esimerkiksi Sharpen suhdetta maksimoivaan portfoliostrategiaan. Empiirisen tutkimuksen tuloksia analysoidessa havaittiin viitteitä siitä, että GMM-strategian huonot tulokset otoksen ulkopuolisessa analyysissä johtuvat suurimmaksi osaksi heikoista tuottoestimaateista ja varsin pienikin parannus tuottoestimaattien tarkkuudessa tekee suuren eron loppuvarallisuuteen. Johtopäätöksenä GMM-strategiaa tulisi soveltaa osakeportfolion allokointiin ainoastaan, mikäli tuottoestimaatteihin voidaan odottaa sisältyvän vain vähäisesti estimointivirhettä.