Obstruktiivinen uniapnea hammaslääkärin työssä
Alihanka, Sauli (2018-03-13)
Obstruktiivinen uniapnea hammaslääkärin työssä
Alihanka, Sauli
(13.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Obstruktiivinen uniapnea on kansantauti, jota sairastaa noin 3 % keski-ikäisistä miehistä ja 2 % naisista. Suomessa uniapneapotilaita on noin 150 000. Tyypillisiä oireita ovat kuorsaus, unenaikaiset hengityskatkokset ja päiväväsymys. Oleellista obstruktiivisen uniapnean syntymisessä on ylähengitysteiden ahtautuminen, joka voi johtua rakenteellisista ja / tai toiminnallisista tekijöistä. Rakenteellisiin tekijöihin puututaan yleensä apneakiskojen tai suu- ja leukakirurgisten toimenpiteiden avulla. Näillä pyritään saamaan lisää tilaa ylähengitysteihin ja oireita lievemmiksi. Toiminnallisiin tekijöihin voidaan vaikuttaa hoitamalla obstruktiiviselle uniapnealle altistavat sairaudet sekä vähentämällä tupakan ja alkoholin kulutusta. Tärkein yksittäinen riskitekijä obstruktiiviselle uniapnealle on lihavuus. Hoitamaton obstruktiivinen uniapnea huonontaa ihmisen elämänlaatua ja työkykyä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää hammaslääketieteessä käytettävät menetelmät obstruktiivisen uniapnean hoidossa.
Tutkimuksen aineisto koostui PubMedistä kerätyistä artikkeleista. Lisäksi lähteinä käytettiin unihäiriöiden oppikirjoja ja suu- ja leukakirurgian oppikirjoja. Tutkielman lopussa esitetään konservatiivisesti ja kirurgisesti hoidetut potilastapaukset.
Apneakisko on hammaslääketieteessä käytetyin hoitomenetelmä obstruktiivista uniapneaa sairastavalla potilaalla. Sitä voidaan käyttää joko yksinään tai CPAP-hoidon tukena. Kirurgisten leukojen siirtoleikkausten käyttö rajautuu vaikeimpiin tapauksiin. Molemmilla menetelmillä pyritään saamaan lisää tilaa ylähengitysteihin. Kirurgisella leikkauksella muutos on useimmiten palautumaton, kun taas apneakiskolla saadaan väliaikainen vaikutus, kun potilas käyttää kiskoa nukkuessaan. Molemmilla hoitomenetelmillä potilaat voivat saada merkittävää helpotusta oireisiin. Harmittavan usein ei saada kuitenkaan päästä haluttuun tulokseen. Hoitotulokset konservatiivisilla ja kirurgisilla menetelmillä ovat olleet ristiriitaisia.
Tutkimuksen aineisto koostui PubMedistä kerätyistä artikkeleista. Lisäksi lähteinä käytettiin unihäiriöiden oppikirjoja ja suu- ja leukakirurgian oppikirjoja. Tutkielman lopussa esitetään konservatiivisesti ja kirurgisesti hoidetut potilastapaukset.
Apneakisko on hammaslääketieteessä käytetyin hoitomenetelmä obstruktiivista uniapneaa sairastavalla potilaalla. Sitä voidaan käyttää joko yksinään tai CPAP-hoidon tukena. Kirurgisten leukojen siirtoleikkausten käyttö rajautuu vaikeimpiin tapauksiin. Molemmilla menetelmillä pyritään saamaan lisää tilaa ylähengitysteihin. Kirurgisella leikkauksella muutos on useimmiten palautumaton, kun taas apneakiskolla saadaan väliaikainen vaikutus, kun potilas käyttää kiskoa nukkuessaan. Molemmilla hoitomenetelmillä potilaat voivat saada merkittävää helpotusta oireisiin. Harmittavan usein ei saada kuitenkaan päästä haluttuun tulokseen. Hoitotulokset konservatiivisilla ja kirurgisilla menetelmillä ovat olleet ristiriitaisia.