Ravintoaineiden ja erityisruokavalioiden vaikutus suuterveyteen
Jakobsson, Ilona (2018-03-13)
Ravintoaineiden ja erityisruokavalioiden vaikutus suuterveyteen
Jakobsson, Ilona
(13.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Terveellisellä ruokavaliolla on suuri merkitys esimerkiksi painonhallinnassa, sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä, sekä henkilön kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Ruokavaliolla on suuri merkitys myös suuterveyteen, ja vaikka ruokavalio muun kehon hyvinvoinnin kannalta miellettäisiinkin terveelliseksi, voi sillä silti olla haitallisia vaikutuksia suussa. Tässä syventävien opintojen kirjallisessa työssä perehdytään yksittäisten ravintoaineiden ja erityisruokavalioiden vaikutuksiin suun terveydessä, sisältäen hampaat, hampaiden kiinnityskudokset eli parodontiumin, sekä suun limakalvot ja kielen. Lisäksi työn lopussa on pohdittu suomalaisten suuterveyden nykytilaa ja sitä miten valistus asiasta tällä hetkellä toteutuu, sekä annettu ohjeita terveellisestä ruokavaliosta sekä suunhoitotottumuksista.
Jos hampaiden kehitysvaiheessa on pulaa tietyistä ravintoaineista, kuten D-vitamiinista, aiheuttaa se hampaan kovakudosten epänormaalia kehitystä. Keliakia estää tärkeiden ravintoaineiden imeytymisen ja aiheuttaa hampaan kehityshäiriöitä.
Ravinnon hiilihydraattien, erityisesti sakkaroosin sekä muiden fermentoituvien sokereiden, hammasvaikutukset johtuvat suun bakteerien kyvystä käyttää niitä ravinnokseen ja tuottaa niistä happoja. Bakteereita, jotka kykenevät tuottamaan happoja kutsutaan kariogeenisiksi, eli kariesta aiheuttaviksi bakteereiksi. Hiilihydraatit aiheuttavat hampaan pinnan bakteeriplakissa fermentaatiota, jonka seurauksena syntyvät hapot alentavat hampaan pinnan pH:ta. Kun pH laskee tarpeeksi alas (alle 5,5) alkaa hampaan pinnan kiille demineralisoitua eli liueta. Tämä mekanismi aiheuttaa hampaiden reikiintymisen. Uusimpien pohjoismaisten ja suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan pienten lasten sakkaroosin saanti ei saisi ylittää kymmentä prosenttia kokonaisenergiansaannista.
Toinen hampaiden kannalta keskeinen ongelma on eroosio, jossa hammaskudos liukenee happojen vaikutuksesta ilman bakteerien osallisuutta. Nämä hapot voivat olla joko ulkoisia eli peräisin ravinnosta, tai sisäisiä, eli peräisin mahansisällöstä esimerkiksi tahallisen oksentelun tai refluksitaudin seurauksena.
Ruokailussa tulisi suosia säännöllisyyttä, eli aterioiden ja välipalojen välillä suuhun ei veden lisäksi tulisi laittaa mitään. Pahinta on jatkuva napostelu, sekä sokeripitoisten tai happamien juomien jatkuva nauttiminen. Tämä lisää huomattavasti sekä karieksen että eroosioiden riskiä, kun happohyökkäys ei pääse katkeamaan ennen seuraavan alkua. Hampaiden jatkuva ”rasitus” estää tehokkaasti remineralisaation eli hammaskudoksen uudismuodostuksen, jolla jo alkaneita kiillevaurioita voitaisiin korjata.
Jos hampaiden kehitysvaiheessa on pulaa tietyistä ravintoaineista, kuten D-vitamiinista, aiheuttaa se hampaan kovakudosten epänormaalia kehitystä. Keliakia estää tärkeiden ravintoaineiden imeytymisen ja aiheuttaa hampaan kehityshäiriöitä.
Ravinnon hiilihydraattien, erityisesti sakkaroosin sekä muiden fermentoituvien sokereiden, hammasvaikutukset johtuvat suun bakteerien kyvystä käyttää niitä ravinnokseen ja tuottaa niistä happoja. Bakteereita, jotka kykenevät tuottamaan happoja kutsutaan kariogeenisiksi, eli kariesta aiheuttaviksi bakteereiksi. Hiilihydraatit aiheuttavat hampaan pinnan bakteeriplakissa fermentaatiota, jonka seurauksena syntyvät hapot alentavat hampaan pinnan pH:ta. Kun pH laskee tarpeeksi alas (alle 5,5) alkaa hampaan pinnan kiille demineralisoitua eli liueta. Tämä mekanismi aiheuttaa hampaiden reikiintymisen. Uusimpien pohjoismaisten ja suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan pienten lasten sakkaroosin saanti ei saisi ylittää kymmentä prosenttia kokonaisenergiansaannista.
Toinen hampaiden kannalta keskeinen ongelma on eroosio, jossa hammaskudos liukenee happojen vaikutuksesta ilman bakteerien osallisuutta. Nämä hapot voivat olla joko ulkoisia eli peräisin ravinnosta, tai sisäisiä, eli peräisin mahansisällöstä esimerkiksi tahallisen oksentelun tai refluksitaudin seurauksena.
Ruokailussa tulisi suosia säännöllisyyttä, eli aterioiden ja välipalojen välillä suuhun ei veden lisäksi tulisi laittaa mitään. Pahinta on jatkuva napostelu, sekä sokeripitoisten tai happamien juomien jatkuva nauttiminen. Tämä lisää huomattavasti sekä karieksen että eroosioiden riskiä, kun happohyökkäys ei pääse katkeamaan ennen seuraavan alkua. Hampaiden jatkuva ”rasitus” estää tehokkaasti remineralisaation eli hammaskudoksen uudismuodostuksen, jolla jo alkaneita kiillevaurioita voitaisiin korjata.