Pulpiittikivun erotusdiagnostiikka
Manselius, Petra (2014-03-14)
Pulpiittikivun erotusdiagnostiikka
Manselius, Petra
(14.03.2014)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämän syventävien opintojen kirjallisen tutkielman aiheena on pulpiittikivun erotusdiagnostiikka. Kirjallinen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja Hammaslääkärilehdestä kirjoittajien luvalla referoidusta potilastapauksesta.
Hammasydin eli pulpa koostuu runsaasti verisuonitetusta ja hermotetusta erikoistuneesta sidekudoksesta ja pulpan reunaosia kiertävästä, dentiiniä muodostavien solujen, odontoblastien, kerroksesta. Pulpiitilla tarkoitetaan ohimenevää tai palautumatonta pulpan tulehdustilaa. Pulpiittiin liittyvän kivun voimakkuus vaihtelee tulehduksen vaiheesta ja potilaisiin liittyvistä subjektiivisista tekijöistä riippuen oireettomasta sietämättömään. Tutkimusten mukaan valtaosalla potilaista pulpiitti on kivuton. Naisten ja miesten välillä pulpiittikivun kokemisessa ei ole havaittavissa tilastollisesti merkitsevää eroa.
Pulpiittikipu on luonteeltaan vaihtelevaa ja saattaa muistuttaa lähes mitä tahansa kasvojen alueen kiputilaa. Jos pulpaärsytyksen aiheuttajalle ei löydetä yksiselitteistä syytä, voi pulpiittikivun erotusdiagnostiikka olla vaikeaa. Kliinisen diagnosoinnin tukena voidaan näissä tapauksissa käyttää erilaisia testausmenetelmiä. Hammaslääkärin on kuitenkin tunnettava käyttämänsä menetelmän testaustekniikka ja hallittava tulosten tulkinta, jotta testien luotettavuus ja toistettavuus olisivat diagnostisen hyödyn kannalta riittäviä.
Jotta pulpiitti voitaisiin diagnosoida, on hammaslääkärin ymmärrettävä myös kivun fysiologiaa. Diagnosointiin, hoitomenetelmän valintaan ja hoidon kulkuun vaikuttaa myös kivun mekanismi. Muita kivun kokemiseen ja kliinisten testien tulkintaan vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi potilaiden erilaiset kipukynnykset ja tavat reagoida voimakkuudeltaan eritasoisiin ärsykkeisiin.
Hammasydin eli pulpa koostuu runsaasti verisuonitetusta ja hermotetusta erikoistuneesta sidekudoksesta ja pulpan reunaosia kiertävästä, dentiiniä muodostavien solujen, odontoblastien, kerroksesta. Pulpiitilla tarkoitetaan ohimenevää tai palautumatonta pulpan tulehdustilaa. Pulpiittiin liittyvän kivun voimakkuus vaihtelee tulehduksen vaiheesta ja potilaisiin liittyvistä subjektiivisista tekijöistä riippuen oireettomasta sietämättömään. Tutkimusten mukaan valtaosalla potilaista pulpiitti on kivuton. Naisten ja miesten välillä pulpiittikivun kokemisessa ei ole havaittavissa tilastollisesti merkitsevää eroa.
Pulpiittikipu on luonteeltaan vaihtelevaa ja saattaa muistuttaa lähes mitä tahansa kasvojen alueen kiputilaa. Jos pulpaärsytyksen aiheuttajalle ei löydetä yksiselitteistä syytä, voi pulpiittikivun erotusdiagnostiikka olla vaikeaa. Kliinisen diagnosoinnin tukena voidaan näissä tapauksissa käyttää erilaisia testausmenetelmiä. Hammaslääkärin on kuitenkin tunnettava käyttämänsä menetelmän testaustekniikka ja hallittava tulosten tulkinta, jotta testien luotettavuus ja toistettavuus olisivat diagnostisen hyödyn kannalta riittäviä.
Jotta pulpiitti voitaisiin diagnosoida, on hammaslääkärin ymmärrettävä myös kivun fysiologiaa. Diagnosointiin, hoitomenetelmän valintaan ja hoidon kulkuun vaikuttaa myös kivun mekanismi. Muita kivun kokemiseen ja kliinisten testien tulkintaan vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi potilaiden erilaiset kipukynnykset ja tavat reagoida voimakkuudeltaan eritasoisiin ärsykkeisiin.