Synnynnäiset hammaspuutokset ja tutkimus niiden esiintyvyydestä suomalaisessa lapsiaineistossa
Repo, Marika (2018-03-14)
Synnynnäiset hammaspuutokset ja tutkimus niiden esiintyvyydestä suomalaisessa lapsiaineistossa
Repo, Marika
(14.03.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Hampaan kehitys on tarkan geenisäätelyn alaista hampaan muodon, koon ja aseman osalta. Yli 300:n geenin on todettu vaikuttavan hampaan kehitykseen. Tiettyjen geenien, kuten MSX1:n, PAX9:n ja RUNX2:n mutaatio voi hiirillä aiheuttaa hampaan kehityksen pysähtymisen jo silmuvaiheeseen. Tämä työ sisältää yleiskatsauksen erilaisiin hammaspuutoksiin ja syndroomiin joihin liittyy hammaspuutoksia. Useimmat tutkimukset hammaspuutosten esiintyvyydestä suomalaisessa aineistossa ovat peräisin 1970-luvulla kerätystä aineistosta. Tämän työn tutkimusosassa selvitetään hammaspuutosten esiintyvyyttä 1990-2000 –luvulla syntyneillä lapsilla ja paikannetaan yleisimmin puuttuvat hammasryhmät. Tavoitteena olisi saada uutta tietoa hampaiden kehitysasteen vaihtelevuudesta ylä- ja alaleuan välillä sekä selvittää viisaudenhampaiden kehitysastetta 12-vuotiailla.
Tutkimusaineistona oli sadan potilaan panoraamakuvat (OPTG). Potilaista 50 oli poikia ja 50 tyttöjä. Ensimmäiset kuvat oli otettu potilaiden ollessa kuusivuotiaita ja seuraavat kaksitoistavuotiaina. Viisaudenhampaiden kehitysastetta arvioitiin käyttämällä Demirjianin (1976) luomaa kehitysasteikkoa. Löydökset analysoitiin ja niiden pohjalta laadittiin yhteenveto.
Useimmin puuttui viisaudenhammas, seuraavaksi yleisimmin puuttui toinen premolaari ja kolmanneksi yleisimmin yläleuan lateraalinen inkisiivi. Minkään puuttuvan hammasryhmän suhteen ei havaittu sukupuolieroja poikien ja tyttöjen välillä. Viisaudenhampaan kehitysaste vaihteli 12-vuotiailla mineralisoitumattomasta kryptavaiheisesta follikkelista hampaaseen, jonka juuret olivat puoliksi kehittyneet. Yläleuan viisaudenhampaat näyttivät kehittyvän hieman alaviisaudenhampaita aiemmin. Yksikään viisaudenhammas ei ollut vielä saavuttanut 2/3 juuren pituudesta. Eniten havaittiin vaihetta, jossa hampaan purupinnan kruunun kiilteestä 2/3 oli kehittynyt. Tulos oli ennakoitavissa, koska yleisimmin puuttuva hammas on yleensä hammasryhmänsä viimeinen hammas. Hammaspuutokset aiheuttavat niin esteettisiä kuin foneettisia ongelmia ja siksi tämänkaltaiset ongelmat tulee diagnosoida ajoissa ja hoitaa oikea-aikaisesti.
Tutkimus hyödyttää eniten hampaiston oikomishoitoa tekeviä ja lapsia hoitavia hammaslääkäreitä. Tutkimus antaa myös kliinisiin havaintoihin perustuvan pohjan hampaiden synnynnäiset variaatioiden etiologian tutkimukselle.
Tutkimusaineistona oli sadan potilaan panoraamakuvat (OPTG). Potilaista 50 oli poikia ja 50 tyttöjä. Ensimmäiset kuvat oli otettu potilaiden ollessa kuusivuotiaita ja seuraavat kaksitoistavuotiaina. Viisaudenhampaiden kehitysastetta arvioitiin käyttämällä Demirjianin (1976) luomaa kehitysasteikkoa. Löydökset analysoitiin ja niiden pohjalta laadittiin yhteenveto.
Useimmin puuttui viisaudenhammas, seuraavaksi yleisimmin puuttui toinen premolaari ja kolmanneksi yleisimmin yläleuan lateraalinen inkisiivi. Minkään puuttuvan hammasryhmän suhteen ei havaittu sukupuolieroja poikien ja tyttöjen välillä. Viisaudenhampaan kehitysaste vaihteli 12-vuotiailla mineralisoitumattomasta kryptavaiheisesta follikkelista hampaaseen, jonka juuret olivat puoliksi kehittyneet. Yläleuan viisaudenhampaat näyttivät kehittyvän hieman alaviisaudenhampaita aiemmin. Yksikään viisaudenhammas ei ollut vielä saavuttanut 2/3 juuren pituudesta. Eniten havaittiin vaihetta, jossa hampaan purupinnan kruunun kiilteestä 2/3 oli kehittynyt. Tulos oli ennakoitavissa, koska yleisimmin puuttuva hammas on yleensä hammasryhmänsä viimeinen hammas. Hammaspuutokset aiheuttavat niin esteettisiä kuin foneettisia ongelmia ja siksi tämänkaltaiset ongelmat tulee diagnosoida ajoissa ja hoitaa oikea-aikaisesti.
Tutkimus hyödyttää eniten hampaiston oikomishoitoa tekeviä ja lapsia hoitavia hammaslääkäreitä. Tutkimus antaa myös kliinisiin havaintoihin perustuvan pohjan hampaiden synnynnäiset variaatioiden etiologian tutkimukselle.