Tapiolan kirkko : Sakraalin tilan semioottinen analyysi arkkitehtuurin pääluokkaisten ja sekundääristen elementtien avulla

Abstract

Tutkielmani tarkastelee Tapiolan kirkon ja seurakuntakeskuksen arkkitehtuurin pääluokkaisia ja sekundäärisiä elementtejä Helmer Stenrosin ja Seppo Auran vuonna 1984 esittämän mallin avulla. Tapiolan kirkko valmistui vuonna 1965 ja on Aarno Ruusuvuoren (1925–1992) piirtämä. Tapiolan kirkkoa tarkastellaan merkityksiä tuottavana kokonaisuutena semioottista analyysiä apuna käyttäen. Teoriaosassa käydään läpi semiotiikkaa ja arkkitehtuurin pääluokkaisia ja sekundäärisiä elementtejä. Teoriaosuudessa on myös mukana 1950- ja 1960-lukujen modernin arkkitehtuurin suuntaukset brutalismi ja konstruktivismi. Kirkon määritelmä ja kirkolle asetetut vaatimukset ovat aiheen kannalta keskeistä teoriaa.

Tutkielma vastaa kysymykseen, minkälaista on Ruusuvuoren kirkkoarkkitehtuuri. Tämän lisäksi on pohdittu, miten Ruusuvuoren moderni kirkkoarkkitehtuuri kohtaa kirkkoarkkitehtuurille asetetut vaatimukset ja miten kirkon muoto- ja sisältövaatimukset näkyvät Ruusuvuoren Tapiolan kirkossa. Samalla pohdin, miten moderni arkkitehtuuri soveltuu kirkoksi. Tutkimusaineisto koostuu Tapiolan kirkosta kerätystä, osin itse tuotetusta empiirisestä materiaalista.

Tutkimustuloksien perusteella voidaan päätellä, että Aarno Ruusuvuoren kirkkoarkkitehtuuri täyttää kirkkoarkkitehtuurille asetetut vaatimukset ja, että moderni arkkitehtuuri soveltuu hyvin kirkoksi. Ruusuvuoren yksilöllinen arkkitehtuuri perustuu elementtien toistoon ja yksinkertaiseen elekieleen, jotka kirkkorakennuksen kohdalla ovat assosiatiivisia ja rakentavat symbolisia merkityksiä. Valolla on keskeinen asema Tapiolan kirkossa. Kirkolle asetetut muoto- ja sisältövaatimukset on toteutettu modernin arkkitehtuurin kielellä ja aikakaudelle tyypillisellä tavalla. Tapiolan kirkon sisältövaatimukset täyttyvät kristinuskon symbolimerkityksillä. Kirkkorakennus arkkitehdin suunnittelutehtävänä on tulkittu uudella modernistisella tavalla.