Identiteettivarkaus : uusi kriminalisointi ja sen soveltaminen käytännössä
Mäkinen, Laura (2018-04-11)
Identiteettivarkaus : uusi kriminalisointi ja sen soveltaminen käytännössä
Mäkinen, Laura
(11.04.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Identiteettivarkaus on ollut kasvava ilmiö ja ongelma niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Suomessa kriminalisointikeskusteluun vaikutti erityisesti tietoverkkojen mahdollistama uusi toimintaympäristö sekä uhrin puutteellinen asema henkilötietojen väärinkäyttötilanteissa. Lopulta identiteettivarkaus kriminalisoitiin tietoverkkorikosdirektiivin voimaan saattamisen yhteydessä, ja identiteettivarkautta koskeva rikoslain 38 luvun 9 a § astui Suomessa voimaan 4.9.2015. Uuden kriminalisoinnin myötä rangaistavaksi säädettiin sakon uhalla kolmannen erehdyttämiseksi toisen henkilötietojen, tunnistamistietojen ja muiden yksilöivien tietojen oikeudeton käyttäminen, josta aiheutuu taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miksi kriminalisointiin päädyttiin, mitä identiteettivarkaudella rikoslaissa tarkoitetaan ja millainen soveltamissisältö voimassa olevalle oikeudelle on annettu. Tutkimus on siten pääosin rikoslainopillinen. Säännöksen sisältö pyritään selvittämään lain esitöiden ja muun säätämisprosessissa syntyneen virallisaineiston pohjalta. Käräjäoikeuksista kerätyistä ratkaisuista selvitetään säännöksen soveltamissisällön lisäksi empiirisellä otteella, millaisena ilmiönä identiteettivarkaus käytännössä esiintyy. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi oikeuskirjallisuuden avulla kriminaalipoliittisesta näkökulmasta rikoslainkäyttöä yleisesti ja identiteettivarkautta kriminalisointia rajoittavien seikkojen valossa.
Identiteettivarkauden kriminalisointi vaikuttaa perustellulta yleisten rikoslain käytön rajoitteiden näkökulmasta. Viime kädessä kriminalisointiin päädyttiin uhrin asianomistaja-aseman selkeyttämiseksi, ja tämän toteuttamiseksi on käytännön valossa eniten merkitystä oikeudella vahingonkorvauslain kärsimyskorvaukseen. Vahingonkorvauslakia on kuitenkin tulkittu käytännössä eri tavoin. Identiteettivarkaussäännöksen tulkinnassa sen sijaan ei ole ollut ongelmia ja tunnusmerkistötekijöitä on tulkittu yhdenmukaisesti. Identiteettivarkaus on vähäinen rikos, joka esiintyy lähes aina petosrikosten yhteydessä, mutta sillä on siitä huolimatta paikkansa rikoslaissa.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miksi kriminalisointiin päädyttiin, mitä identiteettivarkaudella rikoslaissa tarkoitetaan ja millainen soveltamissisältö voimassa olevalle oikeudelle on annettu. Tutkimus on siten pääosin rikoslainopillinen. Säännöksen sisältö pyritään selvittämään lain esitöiden ja muun säätämisprosessissa syntyneen virallisaineiston pohjalta. Käräjäoikeuksista kerätyistä ratkaisuista selvitetään säännöksen soveltamissisällön lisäksi empiirisellä otteella, millaisena ilmiönä identiteettivarkaus käytännössä esiintyy. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi oikeuskirjallisuuden avulla kriminaalipoliittisesta näkökulmasta rikoslainkäyttöä yleisesti ja identiteettivarkautta kriminalisointia rajoittavien seikkojen valossa.
Identiteettivarkauden kriminalisointi vaikuttaa perustellulta yleisten rikoslain käytön rajoitteiden näkökulmasta. Viime kädessä kriminalisointiin päädyttiin uhrin asianomistaja-aseman selkeyttämiseksi, ja tämän toteuttamiseksi on käytännön valossa eniten merkitystä oikeudella vahingonkorvauslain kärsimyskorvaukseen. Vahingonkorvauslakia on kuitenkin tulkittu käytännössä eri tavoin. Identiteettivarkaussäännöksen tulkinnassa sen sijaan ei ole ollut ongelmia ja tunnusmerkistötekijöitä on tulkittu yhdenmukaisesti. Identiteettivarkaus on vähäinen rikos, joka esiintyy lähes aina petosrikosten yhteydessä, mutta sillä on siitä huolimatta paikkansa rikoslaissa.