Work-related stress and disability pension
Juvani, Anne (2018-05-04)
Work-related stress and disability pension
Juvani, Anne
(04.05.2018)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7173-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7173-2
Tiivistelmä
Work stress has been linked to employee ill-health. However, work stress in relation to disability pension has rarely been studied. Thus, three major work-related stressors—job strain, effort-reward imbalance (ERI) and organizational injustice—were studied in relation to disability pensions in three prospective studies among 24,000–69,000 public sector employees in Finland. A fourth prospective study examined both single stressors and the combinations of them among 54,000 employees. Two leading causes of disability pensions, mental and musculoskeletal disorders, were chosen as study endpoints. In addition, disability pensions granted due to ischemic heart diseases were examined in two studies. Stress was measured by self-reports and, more objectively, by work-unit means. National records, employers’ registers and survey responses were used to collect data on baseline covariates and disability pensions.
Adjusted for demographics, job strain was linked with a 1.4 to 2.4-fold increase in the risk of disability pensioning due to musculoskeletal disorders. ERI was associated with disability pensioning due to mental disorders, when fully adjusted, showing hazard ratios from 1.3 to 1.9. The combination of job strain + ERI showed hazard ratios from 1.5 to 2.1 for the same association. Organizational injustice was not independently associated with disability pensions. Work stress was not a risk factor for disability pension due to ischemic heart diseases. All these results were based on both self-reports and work-unit means.
Conclusions: Work-related stress is associated with an increased risk of disability pensioning. Reducing work-related stress may be beneficial in preventing disability pensions and improving work ability Työstressin yhteys työkyvyttömyyseläkkeisiin
Työstressi on yhdistetty työntekijöiden sairastavuuteen, mutta työstressin yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeisiin on tutkittu vähän. Siksi tässä tutkimuksessa selvitettiin kolmen merkittävän työstressimallin (job strain, effort-reward imbalance (ERI) ja organizational injustice) mukaisen työstressin yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeisiin kolmella pitkittäisellä tutkimuksella 24 000–69 000 julkisen alan työntekijän joukossa Suomessa. Neljännessä pitkittäistutkimuksessa tutkittiin lisäksi sekä yksittäisiä stressitekijöitä että näiden yhdistelmiä 54 000 työntekijän joukossa. Tutkimuksen päätetapahtumina olivat kaksi yleisintä työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttajaa: mielialahäiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Lisäksi kahdessa tutkimuksessa selvitettiin iskeemisistä sydänsairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä. Työstressiä arvioitiin sekä henkilökohtaisten kyselyvastausten pohjalta että objektiivisemmin työpaikkakohtaisten keskiarvojen perusteella. Kansallisia rekistereitä, työnantajien rekistereitä sekä kyselyvastauksia hyödynnettiin kerätessä tietoa taustamuuttujista ja työkyvyttömyyseläkkeistä.
Job strain oli yhteydessä tuki- ja liikuntaelinsairausperäisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin, ja riskin suurenema oli 1,4–2,4- kertainen demografisilla tiedoilla vakioiduissa analyyseissä. ERI oli yhteydessä mielialahäiriöistä johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Riskitiheyssuhde vaihteli 1,3:n ja 1,9:n välillä täysin vakioiduissa malleissa. Job strainin ja ERIn yhdistelmä osoitti riskitiheyssuhteita 1,5:stä 2,1:een suhteessa mielialahäiriöperäisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Nämä luvut perustuivat täysin vakioituihin malleihin. Organizational injustice ei ollut itsenäinen riskitekijä työkyvyttömyyseläkkeille, eikä työstressi yleisesti ole yhteydessä iskeemisistä sydänsairauksista johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Kaikki edellä mainitut tulokset perustuvat henkilökohtaisesti raportoituun työstressiin ja työpaikkojen keskiarvoihin stressistä.
Johtopäätökset: Työstressi on yhteydessä suurentuneeseen työkyvyttömyyseläkeriskiin. Työstressin ehkäiseminen lienee kannattavaa, kun pyritään ehkäisemään työkyvyttömyyseläkkeitä ja parantamaan työntekijöiden työkykyä.
Adjusted for demographics, job strain was linked with a 1.4 to 2.4-fold increase in the risk of disability pensioning due to musculoskeletal disorders. ERI was associated with disability pensioning due to mental disorders, when fully adjusted, showing hazard ratios from 1.3 to 1.9. The combination of job strain + ERI showed hazard ratios from 1.5 to 2.1 for the same association. Organizational injustice was not independently associated with disability pensions. Work stress was not a risk factor for disability pension due to ischemic heart diseases. All these results were based on both self-reports and work-unit means.
Conclusions: Work-related stress is associated with an increased risk of disability pensioning. Reducing work-related stress may be beneficial in preventing disability pensions and improving work ability
Työstressi on yhdistetty työntekijöiden sairastavuuteen, mutta työstressin yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeisiin on tutkittu vähän. Siksi tässä tutkimuksessa selvitettiin kolmen merkittävän työstressimallin (job strain, effort-reward imbalance (ERI) ja organizational injustice) mukaisen työstressin yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeisiin kolmella pitkittäisellä tutkimuksella 24 000–69 000 julkisen alan työntekijän joukossa Suomessa. Neljännessä pitkittäistutkimuksessa tutkittiin lisäksi sekä yksittäisiä stressitekijöitä että näiden yhdistelmiä 54 000 työntekijän joukossa. Tutkimuksen päätetapahtumina olivat kaksi yleisintä työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttajaa: mielialahäiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Lisäksi kahdessa tutkimuksessa selvitettiin iskeemisistä sydänsairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä. Työstressiä arvioitiin sekä henkilökohtaisten kyselyvastausten pohjalta että objektiivisemmin työpaikkakohtaisten keskiarvojen perusteella. Kansallisia rekistereitä, työnantajien rekistereitä sekä kyselyvastauksia hyödynnettiin kerätessä tietoa taustamuuttujista ja työkyvyttömyyseläkkeistä.
Job strain oli yhteydessä tuki- ja liikuntaelinsairausperäisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin, ja riskin suurenema oli 1,4–2,4- kertainen demografisilla tiedoilla vakioiduissa analyyseissä. ERI oli yhteydessä mielialahäiriöistä johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Riskitiheyssuhde vaihteli 1,3:n ja 1,9:n välillä täysin vakioiduissa malleissa. Job strainin ja ERIn yhdistelmä osoitti riskitiheyssuhteita 1,5:stä 2,1:een suhteessa mielialahäiriöperäisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Nämä luvut perustuivat täysin vakioituihin malleihin. Organizational injustice ei ollut itsenäinen riskitekijä työkyvyttömyyseläkkeille, eikä työstressi yleisesti ole yhteydessä iskeemisistä sydänsairauksista johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Kaikki edellä mainitut tulokset perustuvat henkilökohtaisesti raportoituun työstressiin ja työpaikkojen keskiarvoihin stressistä.
Johtopäätökset: Työstressi on yhteydessä suurentuneeseen työkyvyttömyyseläkeriskiin. Työstressin ehkäiseminen lienee kannattavaa, kun pyritään ehkäisemään työkyvyttömyyseläkkeitä ja parantamaan työntekijöiden työkykyä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2864]