Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • In English
  • Suomeksi
  • In English
  • Kirjaudu
Näytä aineisto 
  •   Etusivu
  • 1. Kirjat ja opinnäytteet
  • Opinnäytetöiden tiivistelmät (ei kokotekstiä)
  • Näytä aineisto
  •   Etusivu
  • 1. Kirjat ja opinnäytteet
  • Opinnäytetöiden tiivistelmät (ei kokotekstiä)
  • Näytä aineisto
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Liukenemattomien polyfenoli‒proteiini -kompleksien tutkimiseen käytettyjä menetelmiä

Nenonen, Saara (2018-05-23)

Liukenemattomien polyfenoli‒proteiini -kompleksien tutkimiseen käytettyjä menetelmiä

Nenonen, Saara
(23.05.2018)

Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.

Turun yliopisto
Näytä kaikki kuvailutiedot
Tiivistelmä
Polyfenolit ovat kasvien puolustusyhdisteitä ja niitä löytyy kaikkialta kasvikunnasta. Polyfenoleihin kuuluvat flavonoidit ja tanniinit, joista maakasveista löytyvät tanniinit jakautuvat vielä hydrolysoituviin tanniineihin, proantosyanidiineihin ja florotanniineihin. Joillakin polyfenoleilla ja etenkin tanniineilla on karakteristinen kyky saostaa proteiineja. Tämän saostumisen mittaukseen on kehitetty useita erilaisia menetelmiä, kuten nefelometria, turbidimetria, säteittäisdiffuusiomenetelmä ja proteiinin leimausmenetelmät.

Polyfenoli‒proteiini -vuorovaikutuksia halutaan ymmärtää paremmin, koska näillä vuorovaikutuksilla on vaikutuksia mm. nisäkkäiden loisiin ja metaanipäästöihin sekä ihmisterveyteen ja ravinnon saantiin. Polyfenolien ja proteiinien vuorovaikutuksessa syntyvät kompleksit voivat olla joko liukoisia tai liukenemattomia, joista liukenemattomat muodostavat saostuman. Vuorovaikuttavien polyfenolin ja proteiinin rakenteet sekä ympäristössä vallitsevat olosuhteet vaikuttavat siihen muodostuuko liukoinen vai liukenematon kompleksi.

Tässä työssä kehitettiin uusi kuoppalevymenetelmä tanniinien proteiininsaostuskyvyn mittaukseen. Tarkoituksena oli kehittää helposti käytettävä menetelmä erilaisille näytteille: puhdistetuille tanniineille ja kasvien raakauutteille. Proteiinina mittauksessa käytettiin naudan seerumin albumiinia, joka on yleinen proteiinistandardi muissakin saostumista mittaavissa menetelmissä. Menetelmää kehitettiin tekemällä tilavuus- ja pitoisuustestejä eri aallonpituuksilla ja eri mittausajoilla. Lopulta saavutettiin yksinkertainen ja nopea menetelmä proteiininsaostuksen mittaukseen.

Uudella kuoppalevymenetelmällä saatuja tuloksia verrattiin laajasti käytetyn säteittäisdiffuusiomenetelmän tuloksiin. Menetelmillä saadut tulokset poikkesivat hieman toisistaan, mutta uusi menetelmä todettiin nopeammaksi ja toistettavammaksi, ja lisäksi se ei kuluta niin paljon näytettä kuin säteittäisdiffuusiomenetelmä. Uudella menetelmällä voidaan tanniinien proteiininsaostuskyky laskea maksimiabsorbansseista tai käyttää menetelmää jossakin määrin myös reaktion kinetiikan määritykseen. Kehitetyn kuoppalevymenetelmän testaamista tulee jatkaa useilla erilaisilla puhdasaineilla ja uutteilla, jotta sen vahvuudet ja heikkoudet tulevat entistä laajemmin selvitetyiksi.
Kokoelmat
  • Opinnäytetöiden tiivistelmät (ei kokotekstiä) [6013]

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste
 

 

Tämä kokoelma

JulkaisuajatTekijätNimekkeetAsiasanatTiedekuntaLaitosOppiaineYhteisöt ja kokoelmat

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy

Turun yliopiston kirjasto | Turun yliopisto
julkaisut@utu.fi | Tietosuoja | Saavutettavuusseloste