Endokruunut juurihoidetun hampaan restauroinnissa

Abstract

Syventävän työn aiheena on juurihoidetun hampaan restaurointimahdollisuudet. Juurihoidetun hampaan adekvaatti restaurointi on kliinikolle haaste, johtuen juurihoidetun hampaan biomekaanisista ominaisuuksista. Lisäksi juurihoidetuissa hampaissa on usein laaja koronaalinen kudospuutos. Perinteisesti juurihoidetut hampaat on restauroitu pilari- ja vaippakruunuin tai nastakruunuin. Työn tavoitteena on selvittää endokruunun käyttömahdollisuuksia juurihoidetun hampaan restauroinnissa.

Kirjallisuuskatsausta varten kirjoittaja perehtyi tieteellisiin artikkeleihin ja protetiikan alan muuhun kirjallisuuteen kuten oppikirjoihin. Kirjallisuuden lähteinä on käytetty Pubmed-tietokantaa. Kaupallisten toimijoiden tuottamaa materiaalia ei katsausta varten käsitelty. Potilastapauksessa esittelen yhden potilaan hoitosuunnitelman ja hoidon toteutuksen.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella endokruunut ovat taka-alueilla adekvaatti restauraatiomuoto. Endokruunujen etuna on vähemmän invasiivinen preparointi ja lyhentynyt potilastuoliaika. Litiumdisilikaatti-materiaaleja voidaan suosia endokruunujen yhteydessä korkean murtumislujuuden ja hyvän sidostuvuuden vuoksi. Etu- ja premolaarialueilla, joissa purentavoimat ovat ei-aksiaalisia, tulee endokruunujen käyttöä harkita tapauskohtaisesti.