Suuronnettomuudessa työskentelevän sosiaalityöntekijän perus- ja erityisosaaminen näkyväksi
Kause, Anne (2018-05-30)
Suuronnettomuudessa työskentelevän sosiaalityöntekijän perus- ja erityisosaaminen näkyväksi
(30.05.2018)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018053024997
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018053024997
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää sosiaalipäivystyksessä työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä, mitä erityisosaamista he käyttävät suuronnettomuuksissa. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta sosiaalityöntekijää kahdesta eri sosiaalipäivystyksestä Suomessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millainen on sosiaalityön rooli suhteessa muihin viranomaisiin suuronnettomuuksissa. Tutkimusaineiston pohjalta luotiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla kokonaiskuva suuronnettomuus sosiaalityön perus- ja erityisosaamisesta. Tutkimuksen tausta teoriana käytettiin Merja Rapelin (2016, 256) katastrofisosiaalityön luokittelua, jonka hän oli muodostanut lisensiaattitutkimuksessaan Doreen Elliottin (2010, 96) jäsentelyn mukaisesti. Konstruktiivinen tutkimusote mahdollisti osaamisesta rakennettavan mallin tekemisen.
Tutkimuksen mukaan, sosiaalityön näkökulmasta, sosiaalityö on edelleen melko tuntematon toimija muille viranomaisille suuronnettomuuksissa. Kehitystä on tapahtunut viimeisten vuosien aikana siinä, että hätäkeskus, poliisi ja pelastus muistavat hälyttää sosiaalityöntekijän onnettomuustilanteisiin, mutta suuronnettomuussosiaalityön tunnettavuuden lisäämisessä on vielä paljon töitä. Suuronnettomuudessa työskentelevän sosiaalityöntekijän perus- ja erityisosaamisen -mallin (kuvio 2, s. 78) tarkoitus on auttaa niin sosiaalityöntekijöitä kuin muita viranomaisia hahmottamaan sosiaalityön osaamista häiriötilanteiden toimintaympäristössä.
Sosiaalityöntekijän perusosaaminen suuronnettomuudessa koostuu muun muassa: perushoivasta ja huolenpidosta, autettavien avun tarpeen kartoittamisesta, ohjauksesta ja selvitystyöstä, hätämajoituksen järjestämisestä ja psykososiaalisesta tuesta. Erityisosaaminen puolestaan koostuu: valmius- ja varautumisosaamisesta, viranomaisyhteistyöstä, linja-organisaation tilannejohtamistaidoista, ammatillisesta kriisityön osaamisesta ja vapaaehtoisten koordinoinnista. Suuronnettomuuksissa työskentelevät sosiaalityöntekijät kokivat tärkeimmiksi koulutustarpeikseen kriisityön koulutuksen, valmius- ja varautumissuunnittelun ja harjoittelun sekä tilannejohtamistaidot esim. vapaaehtoisia koordinoidessa.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sosiaalipäivystyksen henkilöstön koulutussuunnittelussa sekä sosiaalityön yliopistokoulutuksessa. Jokainen kunta on vastuussa sosiaalipäivystyksestä ja välttämättömän huolenpidon turvaamisesta ihmisille omalla alueellaan. Näin ollen sosiaalitoimen henkilöstön on varauduttava häiriötilanteisiin ja asukkaiden avun tarpeen vastaamiseen myös laajemmassa mittakaavassa.
Tutkimuksen mukaan, sosiaalityön näkökulmasta, sosiaalityö on edelleen melko tuntematon toimija muille viranomaisille suuronnettomuuksissa. Kehitystä on tapahtunut viimeisten vuosien aikana siinä, että hätäkeskus, poliisi ja pelastus muistavat hälyttää sosiaalityöntekijän onnettomuustilanteisiin, mutta suuronnettomuussosiaalityön tunnettavuuden lisäämisessä on vielä paljon töitä. Suuronnettomuudessa työskentelevän sosiaalityöntekijän perus- ja erityisosaamisen -mallin (kuvio 2, s. 78) tarkoitus on auttaa niin sosiaalityöntekijöitä kuin muita viranomaisia hahmottamaan sosiaalityön osaamista häiriötilanteiden toimintaympäristössä.
Sosiaalityöntekijän perusosaaminen suuronnettomuudessa koostuu muun muassa: perushoivasta ja huolenpidosta, autettavien avun tarpeen kartoittamisesta, ohjauksesta ja selvitystyöstä, hätämajoituksen järjestämisestä ja psykososiaalisesta tuesta. Erityisosaaminen puolestaan koostuu: valmius- ja varautumisosaamisesta, viranomaisyhteistyöstä, linja-organisaation tilannejohtamistaidoista, ammatillisesta kriisityön osaamisesta ja vapaaehtoisten koordinoinnista. Suuronnettomuuksissa työskentelevät sosiaalityöntekijät kokivat tärkeimmiksi koulutustarpeikseen kriisityön koulutuksen, valmius- ja varautumissuunnittelun ja harjoittelun sekä tilannejohtamistaidot esim. vapaaehtoisia koordinoidessa.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sosiaalipäivystyksen henkilöstön koulutussuunnittelussa sekä sosiaalityön yliopistokoulutuksessa. Jokainen kunta on vastuussa sosiaalipäivystyksestä ja välttämättömän huolenpidon turvaamisesta ihmisille omalla alueellaan. Näin ollen sosiaalitoimen henkilöstön on varauduttava häiriötilanteisiin ja asukkaiden avun tarpeen vastaamiseen myös laajemmassa mittakaavassa.