Kaunokirjallisuudessa esiintyvän italian kielen di-preposition käännösvastineet suomen kielessä
Forsström, Outi (2018-06-05)
Kaunokirjallisuudessa esiintyvän italian kielen di-preposition käännösvastineet suomen kielessä
Forsström, Outi
(05.06.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Perehdyn pro gradu -tutkielmassani kaunokirjallisuudessa esiintyvän italian kielen di-preposition käännösvastineisiin suomen kielessä. Kielten vertailu on keskeistä monella kielitieteen osa-alueella ja käännöstieteissä. Käytän tutkimuksessani metodina kontrastiivista kielentutkimusta, jossa verrataan kahta kieltä ja niiden rakenteita keskenään. Kvalitatiivisessa tutkielmassa selvitetään kontrastiivisesti, miten kaunokirjallisuudessa esiintyvä italian kielen di-prepositio suomennetaan. Di-preposition päätehtävänä italian kielessä on ilmaista joko kahden asian välistä suhdetta, partitiivisuutta tai vertausta. Minua kiinnostaa selvittää, miten korvataan sellainen lähtökielen elementti, jota ei kohdekielessä ole.
Aineisto koostuu kuuden italiankielisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan teksteistä ja tekstien suomennoksista. Jokaisen kirjailijan tuotoksista on otettu sattumanvaraisesti 30 di-preposition sisältävää konstruktiota ja hankittu niihin suomennokset. Satunnaisotanta käsittää 180 di-preposition sisältävää konstruktioita ja niiden 180 suomenkielistä käännösvastinetta. Kaunokirjallinen aineisto sisältää yhteensä kielten 360 ilmausta. Keskityn lähinnä tarkastelemaan aineistoa lingvistisesti. Syvennyn analysoimaan muun muassa kääntäjien kielellisiä valintoja, kuten käytettävää semantiikkaa, syntaksia, leksikkoa ja morfologiaa.
Pro gradu -tutkimukseni osoittaa, että prototyyppisesti italian kielen nominilauseke (NP) muodostuu usein edussanan lisäksi etu- ja jälkimääritteistä, joista varsinkin prepositiolauseke on yleinen substantiivin jälkimääritteenä. Tutkimuksen pohjalta voidaan havaita, että italian kielen kaunokirjallisuudessa esiintyvän di-prepositiokonstruktion käännösvastine suomen kielessä on yleisimmin substantiivilauseke eli nominilauseke. Käännösvastineena on substantiivilausekkeita kaikkiaan 96 kappaletta eli 53,3 % kaikista suomenkielisistä käännösvastineista. Kaunokirjallinen aineisto ilmentää, että di-preposition osoittama possessiivisuus kahden kielenaineksen välillä on konsistentti. Lisäksi tutkimuksessa selviää, että suomenkielisissä vastineissa on yleistä esittää possessiivisuuden funktiota genetiivimuotoisuudella. Tutkielmani kontrastiivinen tutkimustulos voidaan yleistää kahden kielen välille. Huomioitavaa on, että yksisuuntaisessa tutkimusasetelmassa lähtökohtana on italian kieli, mutta pro gradu -tutkimus pyrkii syventämään ymmärrystä di-preposition käännösvastineista suomen kielessä monipuolisesti.
Aineisto koostuu kuuden italiankielisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan teksteistä ja tekstien suomennoksista. Jokaisen kirjailijan tuotoksista on otettu sattumanvaraisesti 30 di-preposition sisältävää konstruktiota ja hankittu niihin suomennokset. Satunnaisotanta käsittää 180 di-preposition sisältävää konstruktioita ja niiden 180 suomenkielistä käännösvastinetta. Kaunokirjallinen aineisto sisältää yhteensä kielten 360 ilmausta. Keskityn lähinnä tarkastelemaan aineistoa lingvistisesti. Syvennyn analysoimaan muun muassa kääntäjien kielellisiä valintoja, kuten käytettävää semantiikkaa, syntaksia, leksikkoa ja morfologiaa.
Pro gradu -tutkimukseni osoittaa, että prototyyppisesti italian kielen nominilauseke (NP) muodostuu usein edussanan lisäksi etu- ja jälkimääritteistä, joista varsinkin prepositiolauseke on yleinen substantiivin jälkimääritteenä. Tutkimuksen pohjalta voidaan havaita, että italian kielen kaunokirjallisuudessa esiintyvän di-prepositiokonstruktion käännösvastine suomen kielessä on yleisimmin substantiivilauseke eli nominilauseke. Käännösvastineena on substantiivilausekkeita kaikkiaan 96 kappaletta eli 53,3 % kaikista suomenkielisistä käännösvastineista. Kaunokirjallinen aineisto ilmentää, että di-preposition osoittama possessiivisuus kahden kielenaineksen välillä on konsistentti. Lisäksi tutkimuksessa selviää, että suomenkielisissä vastineissa on yleistä esittää possessiivisuuden funktiota genetiivimuotoisuudella. Tutkielmani kontrastiivinen tutkimustulos voidaan yleistää kahden kielen välille. Huomioitavaa on, että yksisuuntaisessa tutkimusasetelmassa lähtökohtana on italian kieli, mutta pro gradu -tutkimus pyrkii syventämään ymmärrystä di-preposition käännösvastineista suomen kielessä monipuolisesti.