Lapsen osallisuusoikeudet erityisesti huostaanottoa silmällä pitäen

Abstract

Tutkielmassa perehdytään lapsen osallisuusoikeuksiin erityisesti huostaanottoa ajatellen. Tarkastelun kohteena on huostaanottoa koskeva lastensuojelulain 9 luku sekä lapsen mielipiteen, näkemysten ja toivomusten selvittämistä, kuulemista ja puhevaltaa koskevat säännökset. Kotimaisten säädösten lisäksi tarkastellaan kansainvälistä lapsen osallisuusoikeuksia turvaavaa säädöspohjaa. Tutkielman tarkoitus on antaa lukijalle tämänhetkinen kuva lasten oikeuksien tilasta. Lukija tutustutetaan huostaanottosääntelyyn ja lukijalle pyritään antamaan kattava kuva lapsen osallisuutta turvaavista oikeuksista sekä siitä, miten nämä oikeudet on huostaanottoasioissa otettava huomioon. Teoreettisen viitekehyksen luomisen lisäksi tutkielmassa analysoidaan muutamia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja kvalitatiivisin keinoin. Analyysin tarkoituksena on selvittää sitä, kuinka säädännäinen oikeus tosiasiallisesti toteutuu, toisin sanoen, näkyykö tai kuinka lapsen osallisuus näkyy korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa. Koska korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja huostaanottoon liittyen ei liiaksi ole saatavilla, oli analyysiin valittava ratkaisuja alkuperäistä suunnitelmaa väljemmin perustein. Täten analyysiin valikoitui mahdollisimman tuoreita ratkaisuja, joilla on jonkinlainen liityntä huostaanottoon tai sijaishuoltoon. On selvää, etteivät säännöksissä osoitetut oikeudet ja velvollisuudet toteudu käytännössä riittävän hyvin. Lapsen osallisuusoikeuksilla on hyvä institutionaalinen tuki mutta sääntely on osin liian väljää, joten säännöksien tulkinta-avuksi olisi hyvä olla konkreettisia oikeudellisia apuvälineitä. Myös kunnollisia indikaattoreita osallisuusoikeuksien toteutumisen mittaamiseen kaivataan.