Sovittelu pakolaisia vastaanottavissa naapurustoissa : Oikeussosiologinen haastattelu- ja kyselytutkimus
Samela, Tuuli (2018-06-12)
Sovittelu pakolaisia vastaanottavissa naapurustoissa : Oikeussosiologinen haastattelu- ja kyselytutkimus
Samela, Tuuli
(12.06.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on sovittelun käyttö pakolaisia vastaanottavissa naapurustoissa. Tarkoituksena on saada tietoa menetelmistä, joilla naapurikonflikteja voidaan käsitellä ja ristiriitoja lievittää asuinalueilla, jonne muuttaa pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Tutkielmassa on kartoitettu vastaanottokeskusten naapurikonflikteja ja niiden käsittelytapoja sekä naapuruussovittelun käyttöä kiintiöpakolaisia vastaanottaneilla paikkakunnilla erityisesti vuosina 2015–2016.
Tutkielman teoriapohjana on restoratiivisen oikeuden teoria sekä suomalaisia naapurisuhteita koskeva tutkimus. Aineistona on Suomen vastaanottokeskuksille tehty sähköpostikysely sekä viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua Naapuruussovittelun keskuksen toiminnasta. Haastateltavina on kaksi sovittelijaa ja kolme kiintiöpakolaisia vastaanottaneiden kuntien edustajaa. Aineiston analysoinnissa on käytetty laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset on esitelty aineiston luokittelun, teemoittelun ja kvantifioinnin kautta.
Konfliktinkäsittelytarpeet pakolaisia vastaanottavissa naapurustoissa liittyvät ennen muuta ennakkoluulojen ja pelkojen käsittelemiseen sekä turvallisuudentunteen parantamiseen. Tutkimuksessa tuli ilmi Suomessa uudenlaisia käyttökohteita restoratiiviselle oikeudelle, eli Naapuruussovittelun keskuksen yhteisösovittelun soveltaminen pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden saapumisen herättämien reaktioiden käsittelyyn ja väestöryhmien välisten väkivaltaisuuksien sovittelemiseen. Naapuruussovittelu eroaa muista Suomessa käytössä olevista sovittelun muodoista ammattimaisuudella, dialogin painottamisella ja joustavuudella. Järjestötoimintana tehdyn sovittelun joustavuus on sekä etu että riski, sillä sovittelua voidaan toteuttaa osapuolten tarpeiden mukaan, mutta sovittelun laatu riippuu paljon sovittelijoiden resursseista ja osaamisesta.
Restoratiiviseen oikeuteen perustuvaa sovittelua olisi syytä kokeilla nykyistä laajemmin erilaisiin naapurikonflikteihin ja konfliktien ennaltaehkäisyyn, jotta sovittelun vaikutuksista saataisiin enemmän tietoa. Konfliktien ennaltaehkäisyyn ja käsittelemiseen liittyvien hyvien käytäntöjen jakaminen kaikkien vastaanottokeskusten tai kiintiöpakolaisia vastaanottavien kuntien kesken olisi hyödyllistä.
Tutkielman teoriapohjana on restoratiivisen oikeuden teoria sekä suomalaisia naapurisuhteita koskeva tutkimus. Aineistona on Suomen vastaanottokeskuksille tehty sähköpostikysely sekä viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua Naapuruussovittelun keskuksen toiminnasta. Haastateltavina on kaksi sovittelijaa ja kolme kiintiöpakolaisia vastaanottaneiden kuntien edustajaa. Aineiston analysoinnissa on käytetty laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset on esitelty aineiston luokittelun, teemoittelun ja kvantifioinnin kautta.
Konfliktinkäsittelytarpeet pakolaisia vastaanottavissa naapurustoissa liittyvät ennen muuta ennakkoluulojen ja pelkojen käsittelemiseen sekä turvallisuudentunteen parantamiseen. Tutkimuksessa tuli ilmi Suomessa uudenlaisia käyttökohteita restoratiiviselle oikeudelle, eli Naapuruussovittelun keskuksen yhteisösovittelun soveltaminen pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden saapumisen herättämien reaktioiden käsittelyyn ja väestöryhmien välisten väkivaltaisuuksien sovittelemiseen. Naapuruussovittelu eroaa muista Suomessa käytössä olevista sovittelun muodoista ammattimaisuudella, dialogin painottamisella ja joustavuudella. Järjestötoimintana tehdyn sovittelun joustavuus on sekä etu että riski, sillä sovittelua voidaan toteuttaa osapuolten tarpeiden mukaan, mutta sovittelun laatu riippuu paljon sovittelijoiden resursseista ja osaamisesta.
Restoratiiviseen oikeuteen perustuvaa sovittelua olisi syytä kokeilla nykyistä laajemmin erilaisiin naapurikonflikteihin ja konfliktien ennaltaehkäisyyn, jotta sovittelun vaikutuksista saataisiin enemmän tietoa. Konfliktien ennaltaehkäisyyn ja käsittelemiseen liittyvien hyvien käytäntöjen jakaminen kaikkien vastaanottokeskusten tai kiintiöpakolaisia vastaanottavien kuntien kesken olisi hyödyllistä.