Vihapuheen kriminalisointi
Tuomala, Riikka (2018-06-12)
Vihapuheen kriminalisointi
Tuomala, Riikka
(12.06.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee vihapuhetta ja sen kriminalisoinnin tasoa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten rangaistava vihapuhe tulisi määritellä Suomen oikeusjärjestyksessä ja miten hyvin nykyinen rikoslaki kattaa tämän määritelmän mukaiset teot. Vihapuhetta ei ole tällä hetkellä määritelty Suomen lainsäädännössä, minkä seurauksena vihapuhe termillä viitataan laveasti hyvin erilaisiin loukkauksiin. Euroopan neuvoston ministerikomitean vuonna 1997 antaman suosituksen mukaan vihapuheella tarkoitetaan ilmaisuja, joilla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.
Vihapuheen kriminalisoinnilla on vahva perus- ja ihmisoikeusyhteys, sillä vihapuheen kriminalisoinneilla suojataan muun muassa yksilön oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Toisaalta vihapuheen kriminalisointi tarkoittaa aina sananvapauden rajoittamista. Kriminalisointeja säädettäessä tai laajennettaessa tuleekin ottaa huomioon perus- ja ihmisoikeuksien rajoitusedellytykset. Samoin vihapuhe-kriminalisointeja sovellettaessa tuomioistuimissa tulee huomioida rikoslain alisteisuus perus- ja ihmisoikeuksille, eli rikoslain säännöksiä tulee tulkita perus- ja ihmis-oikeusmyönteisesti. Tämä edellyttää arvopunnintaa.
Voimassa olevan rikoslain mukaisina vihapuhekriminalisointeina voidaan pitää kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:10), törkeää kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:11) ja uskonrauhan rikkomista (RL 17:10). Lisäksi vihapuheeksi katsottavat teot voivat tulla rangaistavaksi myös muina rikoksina. Tutkielmassani käsitellään kuitenkin vain näitä kolmea, sillä niiden tarkoituksena on suojella vähemmistöryhmiä muiden rikosnimikkeiden suojella yksilöihin kohdistuvilta teoilta.
Loppupäätelmänä tutkielmassa on, että vihapuheeksi tulisi katsoa syrjivä puhe, joka kohdistuu yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa oleviin vähemmistöryhmiin. Perustavanlaatuiset arvot, joiden tulisi ohjata sekä vihapuheen määritelmää, että sen mahdollista kriminalisointia, ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja turvallisuus. Lainsäädännön tarkastelu osoittaa, että erityisesti RL 11:10 kattaa laajalti eri-laiset vähemmistöihin kohdistuvat vihapuheteot. Koska kiihottamisrikosta koskeva oikeuskäytäntö on vähäistä, tulisi lainsäädännön laajentamisen sijasta harkita esimerkiksi tuomarikunnan koulutusta koskien rangaistavaa vihapuhetta.
Vihapuheen kriminalisoinnilla on vahva perus- ja ihmisoikeusyhteys, sillä vihapuheen kriminalisoinneilla suojataan muun muassa yksilön oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Toisaalta vihapuheen kriminalisointi tarkoittaa aina sananvapauden rajoittamista. Kriminalisointeja säädettäessä tai laajennettaessa tuleekin ottaa huomioon perus- ja ihmisoikeuksien rajoitusedellytykset. Samoin vihapuhe-kriminalisointeja sovellettaessa tuomioistuimissa tulee huomioida rikoslain alisteisuus perus- ja ihmisoikeuksille, eli rikoslain säännöksiä tulee tulkita perus- ja ihmis-oikeusmyönteisesti. Tämä edellyttää arvopunnintaa.
Voimassa olevan rikoslain mukaisina vihapuhekriminalisointeina voidaan pitää kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:10), törkeää kiihottamista kansanryhmää vastaan (RL 11:11) ja uskonrauhan rikkomista (RL 17:10). Lisäksi vihapuheeksi katsottavat teot voivat tulla rangaistavaksi myös muina rikoksina. Tutkielmassani käsitellään kuitenkin vain näitä kolmea, sillä niiden tarkoituksena on suojella vähemmistöryhmiä muiden rikosnimikkeiden suojella yksilöihin kohdistuvilta teoilta.
Loppupäätelmänä tutkielmassa on, että vihapuheeksi tulisi katsoa syrjivä puhe, joka kohdistuu yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa oleviin vähemmistöryhmiin. Perustavanlaatuiset arvot, joiden tulisi ohjata sekä vihapuheen määritelmää, että sen mahdollista kriminalisointia, ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja turvallisuus. Lainsäädännön tarkastelu osoittaa, että erityisesti RL 11:10 kattaa laajalti eri-laiset vähemmistöihin kohdistuvat vihapuheteot. Koska kiihottamisrikosta koskeva oikeuskäytäntö on vähäistä, tulisi lainsäädännön laajentamisen sijasta harkita esimerkiksi tuomarikunnan koulutusta koskien rangaistavaa vihapuhetta.