Implanttikiinnitteinen peittoproteesi hampaattoman vanhuksen purennan kuntoutuksessa
Puustinen, Kaisa (2018-07-02)
Tiivistelmä
Hampaattoman vanhuksen purennan kuntoutus on tärkeä osa potilaan suun terveydenhoitoa. Purennan kuntoutuksella pystytään minimoimaan hampaattomuuden aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset muutokset. Hampaattoman purennan kuntoutuksessa on käytetty jo pitkään irrotettavia kokoproteeseja ja se onkin nopein, yksinkertaisin ja edullisin vaihtoehto hampaattoman potilaan hoidossa. Kaikki potilaat eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä proteeseihinsa ja osalla perinteisen kokoproteesin valmistus tyydyttävästi ei ole edes mahdollista alveoliharjanteen resorption takia. Tällaisilla potilailla tulisi harkita implanttien käyttöä proteesin stabiloimiseksi.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa paneudutaan implanttikiinnitteisten peittoproteesien käyttöön hoitovaihtoehtona hampaattoman vanhuksen purennan kuntoutuksessa ja tarkastellaan sen vaikutusta potilastyytyväisyyteen.
Useiden tutkimusten mukaan implanttikiinnitteisillä peittoproteeseilla on raportoitu hyviä hoitotuloksia etenkin hamapaattoman alaleuan hoidossa. Proteesin lisääntyneen retention ja stabiliteetin lisäksi peittoproteeseilla pystytään parantamaan potilaan purentatehoa ja fonetiikkaa, korvaamaan menetettyjä kudoksia sekä ennen kaikkea parantamaan potilaan suun terveyteen liittyvää elämänlaatua ja potilastyytyväisyyttä. Potilastyytyväisyys ei ole juurikaan riippuvainen käytettyjen implanttien määrästä tai valitusta kiinnitysmenetelmästä. Kustannustehokkaimpana hoitovaihtoehtona hampaattoman alaleuan kuntoutuksessa pidetään kahden implantin käyttöä peittoproteesin tukena.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa paneudutaan implanttikiinnitteisten peittoproteesien käyttöön hoitovaihtoehtona hampaattoman vanhuksen purennan kuntoutuksessa ja tarkastellaan sen vaikutusta potilastyytyväisyyteen.
Useiden tutkimusten mukaan implanttikiinnitteisillä peittoproteeseilla on raportoitu hyviä hoitotuloksia etenkin hamapaattoman alaleuan hoidossa. Proteesin lisääntyneen retention ja stabiliteetin lisäksi peittoproteeseilla pystytään parantamaan potilaan purentatehoa ja fonetiikkaa, korvaamaan menetettyjä kudoksia sekä ennen kaikkea parantamaan potilaan suun terveyteen liittyvää elämänlaatua ja potilastyytyväisyyttä. Potilastyytyväisyys ei ole juurikaan riippuvainen käytettyjen implanttien määrästä tai valitusta kiinnitysmenetelmästä. Kustannustehokkaimpana hoitovaihtoehtona hampaattoman alaleuan kuntoutuksessa pidetään kahden implantin käyttöä peittoproteesin tukena.