"Surut nurkkaan, taas saa tanssia!" : Suhtautuminen tanssikiellon kumoamiseen sotien jälkeisessä Suomessa
Suominen, Saija (2018-05-03)
"Surut nurkkaan, taas saa tanssia!" : Suhtautuminen tanssikiellon kumoamiseen sotien jälkeisessä Suomessa
(03.05.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018052524643
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018052524643
Tiivistelmä
Analysoin tutkielmassani suomalaisten suhtautumista tanssikiellon kumoamiseen sotien jälkeen. Käytän laadullista sisällönanalyysia tulkitessani Helsingin Sanomien, Suomen Sosialidemokraatin ja Uuden Suomen mielipidekirjoituksia, pakinoita ja uutisia aiheesta. Tanssi-ilmoituksien analysoinnissa käytän määrällisen tutkimuksen menetelmää. Tutkielmani aikarajaus kestää välirauhan solmimisesta Lapin sodan päättymiseen.
Talvi- ja jatkosodan aikana Suomessa vallitsi tanssikielto, joka johti laittomaan tanssimiseen eli nurkkatansseihin. Suhtautuminen sodan aikaiseen tanssimiseen vaihteli hiljaisesta hyväksynnästä ankariin rangaistuksiin. Säännöstely ja pula-aika olivat vaikeuttaneet muita mahdollisuuksia nauttia vapaa-ajasta tai rentoutua.
Välirauhan solmimisen jälkeen tanssikielto purettiin asteittain. Ensimmäisessä vaiheessa marraskuun alussa sallittiin tunti tanssia ohjelmallisten iltamien jälkeen. Yleisölle ja järjestäjille ohjelma oli välttämätön paha, jonka jälkeen alkoi todellinen ilonpito.
Vuoden 1945 alusta tanssia koskeneet rajoitukset poistuivat ravintolatanssia lukuun ottamatta. Suomessa alkoi ennennäkemätön tanssi-into, jonka polttoaineena oli kyllästyminen säännöstelyyn ja sotaväsymys. Läheisyyden kaipuuta ja sotavuosien kokemuksia purettiin tanssilattioilla.
Osa suomalaisista koki tanssimisen sankarivainajien rienauksena juuri päättyneen sodan jälkeisenä ajankohtana. Sodan traumat olivat vielä liian tuoreet, jotta voitiin ymmärtää kevyttä huvittelua. Tansseihin yhdistettiin moraalin rappeutuminen, joka uhkasi koko kansakuntaa.
Tanssikysymykseen liittyi vahvasti valtiovallan halu ohjata kansalaisia vakavampien harrastusten ja arvojen pariin. Tätä pyrkimystä toteutettiin esimerkiksi verotuksen avulla.
Talvi- ja jatkosodan aikana Suomessa vallitsi tanssikielto, joka johti laittomaan tanssimiseen eli nurkkatansseihin. Suhtautuminen sodan aikaiseen tanssimiseen vaihteli hiljaisesta hyväksynnästä ankariin rangaistuksiin. Säännöstely ja pula-aika olivat vaikeuttaneet muita mahdollisuuksia nauttia vapaa-ajasta tai rentoutua.
Välirauhan solmimisen jälkeen tanssikielto purettiin asteittain. Ensimmäisessä vaiheessa marraskuun alussa sallittiin tunti tanssia ohjelmallisten iltamien jälkeen. Yleisölle ja järjestäjille ohjelma oli välttämätön paha, jonka jälkeen alkoi todellinen ilonpito.
Vuoden 1945 alusta tanssia koskeneet rajoitukset poistuivat ravintolatanssia lukuun ottamatta. Suomessa alkoi ennennäkemätön tanssi-into, jonka polttoaineena oli kyllästyminen säännöstelyyn ja sotaväsymys. Läheisyyden kaipuuta ja sotavuosien kokemuksia purettiin tanssilattioilla.
Osa suomalaisista koki tanssimisen sankarivainajien rienauksena juuri päättyneen sodan jälkeisenä ajankohtana. Sodan traumat olivat vielä liian tuoreet, jotta voitiin ymmärtää kevyttä huvittelua. Tansseihin yhdistettiin moraalin rappeutuminen, joka uhkasi koko kansakuntaa.
Tanssikysymykseen liittyi vahvasti valtiovallan halu ohjata kansalaisia vakavampien harrastusten ja arvojen pariin. Tätä pyrkimystä toteutettiin esimerkiksi verotuksen avulla.