Median rituaalit kuvitellun yhteisön rakennelmana
Seppälä, Ossi (2018-05-07)
Median rituaalit kuvitellun yhteisön rakennelmana
Seppälä, Ossi
(07.05.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018053025021
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018053025021
Tiivistelmä
Modernissa mediayhteiskunnassa medialla on olennainen asema siinä, kuinka me käsitämme meitä ympäröivän todellisuuden. Sosiaalinen elämämme tapahtuu etenevissä määrin median välittämänä ja määrittämänä mediasisältöjen kuluttamisen ja tuottamisen kautta. Media ja huomiotamme hyödyntävät digitaaliset mobiiliteknologiat luovat median välittämiä kuviteltuja yhteisöjä. Kun prosessoimme median välittämää todellisuutta, rakennamme samalla maailmankuvaa yhteisesti jakamastamme todellisuudesta.
Selaillessamme työmatkalla mobiilisti päivän uutisvirtaa, käyttäessämme arkiseksi mieltämiämme sosiaalisen median palveluita kotisohvalla tai seuratessamme erityisiä median tapahtumia, osallistumme median rituaaleihin. Tunnemme eristäytyneisyyttä ja ahdistusta, mikäli joudumme jostain syystä eroon mediasta ja sen mahdollistamasta väylästä todellisuuden esityksiin – kuten yhtäältä digitaalisten sisältöjen tuottamiseen.
Laadullisen tutkielman tavoitteena on tarkastella median rituaaleja sekä niiden kautta avautuvia kuviteltuja yhteisöjä. Tavoitteena on lisäksi valottaa media-antropologisen tutkimussuuntauksen teoreettisia lähestymistapoja ja peilata niitä esimerkkeihin kotimaisessa sekä kansainvälisessä mediakentässä. Tutkielmassa median toimintaan kytkeytyviä median rituaaleja tarkastellaan kuviteltujen yhteisöjen luojana, mutta myös toisistaan eriävien todellisuuden käsityksen tuottajana.
Suomi 100 -juhlavuoden Linnan juhlien kaltaisissa median välittämissä tapahtumissa yhteisöllisyys tiivistyy. Kotistudioissa kuvitelluissa yhteisöissä tärkeäksi muodostuvat niiden kansallisten mielikuvien vahvistaminen ja juhliminen, jotka yhdessä rakentavat hetkellisesti kuvitellun suomalaisuuden. Median tapa esittää todellisuutta ei ole kuitenkaan neutraali. Kuten heinäkuussa 2014 Ukrainassa maahan syöksyneen lento MH17 ympärille muodostunut epäyhtenäinen mediatodellisuus osoittaa, yhteisöllisyys on mediassa mahdollista vain, jos se on tarkoituksella sellaiseksi rakennettua.
Pohjimmiltaan emme ole suhteessa mediaan niinkään kiinnostuneita sen välittämistä sisällöistä kuin siitä, että saamme tietää mitä ympärillämme on juuri nyt meneillään. Media on meille todellisuutta. Rutiininomaisesti uutisia seuraamalla ja sosiaalisen median palveluita käyttämällä varmistamme, ettemme jää ulos ja unohduksiin sosiaalisesta elämästä.
Selaillessamme työmatkalla mobiilisti päivän uutisvirtaa, käyttäessämme arkiseksi mieltämiämme sosiaalisen median palveluita kotisohvalla tai seuratessamme erityisiä median tapahtumia, osallistumme median rituaaleihin. Tunnemme eristäytyneisyyttä ja ahdistusta, mikäli joudumme jostain syystä eroon mediasta ja sen mahdollistamasta väylästä todellisuuden esityksiin – kuten yhtäältä digitaalisten sisältöjen tuottamiseen.
Laadullisen tutkielman tavoitteena on tarkastella median rituaaleja sekä niiden kautta avautuvia kuviteltuja yhteisöjä. Tavoitteena on lisäksi valottaa media-antropologisen tutkimussuuntauksen teoreettisia lähestymistapoja ja peilata niitä esimerkkeihin kotimaisessa sekä kansainvälisessä mediakentässä. Tutkielmassa median toimintaan kytkeytyviä median rituaaleja tarkastellaan kuviteltujen yhteisöjen luojana, mutta myös toisistaan eriävien todellisuuden käsityksen tuottajana.
Suomi 100 -juhlavuoden Linnan juhlien kaltaisissa median välittämissä tapahtumissa yhteisöllisyys tiivistyy. Kotistudioissa kuvitelluissa yhteisöissä tärkeäksi muodostuvat niiden kansallisten mielikuvien vahvistaminen ja juhliminen, jotka yhdessä rakentavat hetkellisesti kuvitellun suomalaisuuden. Median tapa esittää todellisuutta ei ole kuitenkaan neutraali. Kuten heinäkuussa 2014 Ukrainassa maahan syöksyneen lento MH17 ympärille muodostunut epäyhtenäinen mediatodellisuus osoittaa, yhteisöllisyys on mediassa mahdollista vain, jos se on tarkoituksella sellaiseksi rakennettua.
Pohjimmiltaan emme ole suhteessa mediaan niinkään kiinnostuneita sen välittämistä sisällöistä kuin siitä, että saamme tietää mitä ympärillämme on juuri nyt meneillään. Media on meille todellisuutta. Rutiininomaisesti uutisia seuraamalla ja sosiaalisen median palveluita käyttämällä varmistamme, ettemme jää ulos ja unohduksiin sosiaalisesta elämästä.